sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

#74 - särmiä suoriksi



Tänävuonna tulee täyteen neljävuotta avioliitossa. Kaksi päivää sitten tuli täyteen neljävuotta kihloissa. Aika rientää. Neljään vuoteen on mahtunut paljon. Ollaan oltu yhdessä vähän yli neljävuotta ja kun miettii tammikuusta 2010 aikaa tähän päivään niin:

Seurustelun aloittaminen
Kihlaus
Naimisiinmeno
Häämatka
Raskausuutinen
Ensimmäinen yhteinen joulu
Uusia ystäviä
Tammikuussa vuosi yhdessä
Kevätlomareissu saaristoon
Ensimmäinen lapsi
Ensimmäinen vauvavuosi you know what i mean
Raskausuutinen
Suunnitelmien muutokset
Talon etsintä
Oman asunnon myynti-PROJEKTI
Talon osto
Muutto
Ensimmäinen sähkölasku okt:ssa (:--D)
Toinen lapsi
Ensimmäinen kesä omakotitalossa omalla pihalla (!!!)
Uusia ystäviä
Arjen pyörittämistä nelihenkisenä perheenä
Uuden koiran hankinta
Uusien harrastusten aloittaminen
Jatkuva oman minuuden etsiminen
PERUSARKEE....

Tässä tiivistettynä neljävuotta. Voi olla että joku juttu jäi mainitsematta, mutta että neljässä vuodessa naimisiin meno, talon ostaminen, kaksi lasta, uusi koira, vähän harrastuksia ja ystäviä siihen kylkeen ja perus työssäkäymiset ja arjenpyöritys. Huh. Paljon! 



Postauksen otsikko tuli siitä, kun välillä parisuhteessa on niitä tasasia aikoja, kun kaikki toimii kuin ajatus eikä ole mitään sen kummempia yhteenottoja, keskusteluita tai muitakaan avautumisia. Eletään vain sitä normaalia lapsiperhe-elämää sulassa sovussa. Sitten toisinaan on taas niitä aikoja kun "tullaan uuden särmän kohdalle ja aletaan hiomaan sitä hiukan pyöreämmäksi". Tällä tarkoitan sitä, että yhtäkkiä aletaankin hakemaan taas sitä omaa paikkaa perheessä, katsotaan miten toinen reagoi tuohon ja tähän. Otetaan yhteen, keskustellaan, avaudutaan, jutellaan, ollaan enemmän läsnä tai päinvastoin. Hiotaan niitä timantin teräviä kulmia pehmeämmäksi ja jotta se onnistuu niin molempien pitää tällöin joustaa omista eduista, ajatuksista ja pyrkimyksistään. 

Meillä on nyt se särmänhiomisvaihe. Musta se on toisaalta hyvä. Opitaan toisistamme taas uusia puolia. Tulee esiin heikkouksia ja vahvuuksia joita ei aikaisemmin ole ollut näkyvillä ja joita ei ole näytetty. Tunteet on pinnassa. Kotona raikuu vuorotellen itku ja nauru. Välillä huudetaan ja sitten taas halitaan. Ei mitään vakavaa, mutta niitä molempia tarvitaan, jotta se särmä saataisiin hiottua. 

Mun mielestä kestävän avioliiton salaisuuksia ovat muunmuassa; rakkaus, jousto, kuunteleminen, periksiantaminen, periksiantamattomuus, tilan antaminen, puhuminen............ no siis nää perusjutut! Mutta aina ne ei vaan ole niin itsestäänselviä, vai mitä? :)



RAKASTAKAA, OLKAA LÄSNÄ! PEACE SISTERS!

12 kommenttia:

  1. Ne ruuhkavuodet! ;) Paljon on mahtunut neljään vuoteenne.
    Juuri eilen pohdin miehelle, että jos meille sittenkin tulisi vielä vauva. Mutta niin se taitaa olla, että ei enää. Jotenkin tuntuu, että se olisi pitänyt tapahtua silloin siihen samaan syssyyn, pikkulapsiaikaan. Nyt on jo niin paljon kaikkea muuta. . Vaikka se vauva olisikin ihana asia!!!

    Meille tulee huomenna 14-vuotta kihloja täyteen ja joulukuussa 14-vuotta avioliitossa.

    Onnea teille! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon, ja samoin teillekkin! Pitkä taival takana ja vähintäänkin tuplasti edessä ;)
      Voi vauva, onhan ne <3 jos on tullakseen niin... :p

      Poista
  2. Ootte te kyllä kerennyt paljon lyhyessä ajassa :) Onnea ja menestystä jatkossakin teille :)

    VastaaPoista
  3. Onks teillä paljon ikäeroa?

    VastaaPoista
  4. Oho, aikamoinen tahti kyllä! Etenkin tuo seurustelun aloittamisen ja naimisiinmenon välinen aika on aikamoisen lyhyt! Siihen päälle kaikki muu nopeaan tahtiin niin en tosiaan ihmettele jos on minuus vähän välilllä hukassa... Kiva kirjoitus, kiitos että jaoit tämän! :) t.p

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on. Mutta en ole kyllä katunut!! :)

      Poista
  5. Onnea teille!! <3 Fiksu, rehellinen ja oivaltava kirjoitus. Kiitos kun jaoit tämän!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja kiitos kivasta kommentista! :)

      Poista
  6. Osaat kirjoittaa asiaa, eikä pelkkää pinnallista höpötystä :) itselläni on maailman paras puoliso, noin 2v oltu yhdessä, nyt rakennetaan jo taloa yhdessä. Asutaan kylläkin avoliitossa, mutta samat perusasiat pitää meitä yhdessä kuin mitä luettelit :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kiitos! Kuulostaa hyvältä! Onnellisia vuosia teille ja pitkää pinnaa taloprojektiin :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!

Muistathan kunnioittaa yksityisyyttämme julkaisematta meidän henkilökohtaisia tietoja, kiitos!