# 8

Lauantaina lähdin lapsimessuille heti aamutuimaan. Niin aikaisin olen harvemmin jalkeilla kun mitä lauantaina olin. Mukaan nappasin ystäväni ja takapenkillä matkusti pikkuveli sikeässä unessa. Messut oli oikein kivat ja sain pidettyä itseni kurissa enkä törsännyt hullunlailla. Rahaa meni ehkä 50€ verran josta esimerkiksi 10€ meni kantoliinayhdistyksen jäsenmaksuun. Isosiskolle ostin marakassit ja 4 muumipurnukkaa. Me&I:n standilta olisin halunnut ostaa itselleni plyyssiä olevan mustan hupparin, johon minulla housut jo on. Kyseessä on siis viimesyksyn everyday yogapantseihin sopiva huppari. En sitten raaskinut ostaa ja jaksanut alkaa edes sovittelemaan joten sinne jäi. Kaksi juttua minun PITI OSTAA, mutta unohdin!!! Skiphopilta lusikka/haarukka setti ja geggamojalta peitto mutta sinne jäi, höpsönä kun unohdin koko jutut..

Tiimarin pisteellä oli hieno muumitaloseinä/kuva. Isosisko olisi ollut aivan haltioissaan!

Näytän hirmu väsyneeltä, johtunee siitä että heräsin niiiiiin aikaisin....

Matkaseura!

Oi, nää on niiiiiin herkullisen näköisiä.. Hinta vaan on aivan järkyttävä ja on noi kyllä ihan ylimakeitakin.

En ole oliivien ystävä, mutta tää tiski lähi- ja luomuruoka messujen puolella näytti herkulliselta..

Poikettiin ystäväni kanssa sporalla keskustaan ja palloiltiin hetken aikaa siellä. Mukaan ei muistaakseni lähtenyt kummallekkaan mitään, muutakuin maailman paras kommentti stockan yläkerrassa lounaalla olevalta mummolta... 

Juttu meni näin, minun mielestäni...
Vauva alkoi itkeä, joten tarjosin rintaa. Se ei kuitenkaan ollut mieleen vaan itku jatkui, hiukan kovempana jopa kuin mitä alkoi. Hyssyttelen lastani, suukotan ja paijaan. Annan tuttia, koitan nukuttaa, nauratan ja tarjoan taas rintaa. Lapsi jatkaa vaan huutamistaan ja toteamme molemmat ystäväni kanssa että reissussa rähjääntyy, sitä se vaan on. Vauva kun oli nukkunut vain pätkiä normaalin 3-5h päiväunien sijaan, niin kyllähän se nyt vaikuttaa.
Aikani siinä poikaa hyssyttelin, kunnes huomasin erittäin vihaisena huitovan ja jotain pälättävän mummon etuoikealla. En kuullut mitä vanhempi naisihminen (mäkätti) sanoi, joten kaverini meni lähemmän ja kysyi, että mitäs.. 

(Y=ystäväni, M=mummo)

M: Vauvalle pitää antaa nestettä! Se huutaa maitoa, antakaan sille nyt äkkiä jotakin nestettä...

Y: juu ystäväni on kyllä koittanut ruokkia vauvaa mutta ei sillä ole nälkä, se huutaa nyt jotakin muuta..

M: ettekö ymmärrä että sille pitää antaa maitoa. Lehmän maitoa. Eikös sitä tuolta jostakin saa, menette hakemaan sieltä..
Y: ystäväni imettää, vauva juo rintamaitoa..
M: menette nyt hakemaan tuolta maitoa ja annatte vauvalle..
Y: VAUVA ON IMEVÄINEN JA SYÖ SIIS VAIN RINTAMAITOA........

(sitten ystäväni ja jätti mummon itsekseen sinne neuvomaan ja lähti hänen luotaan..)

että sellainen reissu kaupungilla. Hupaisinta tässä on se että vierellämme oleva mummo, joka oli hirmuisen ihana ja ystävällinen, sanoi että "kyllä minä näin että koitit vauvaa ruokkia, ei sillä vain ole nälkä. Joskus vauvat nyt vain itkevät.." <3 Kiitos mummeli, tämä lohdutti! Koska itku oli väsyä ja reissustressiä, niin siihen ei paljoakaan nesteet auta. Sain loppuviimein ruokittua vauvaa ja yllä olevassa kuvassa olemme menossa sporalla jo takaisinpäin messuhallille ja kohti autoa. Vauva nukkuikin pieniä kitinöitä ja nopeaa ruokailua lukuunottamatta kotiin asti.

Tänään kävin illalla vähän haravoimassa pihan yhtä julkisivua. Pakko ihmetellä, että miten ihmeessä kukaan voi elää niin että samasta pusikosta löytyy lonkerotölkki, pullonkorkkeja, muovin palasia, kaksi 50cent kolikkoa, juomapullo ja nahkahanska?? Kyseessä siis sireeni/syreeni jonka toiseltapuolen ehdin haravoida.. Voi hyvää päivää vaan. Huomenna jatkamaan, jos kurkkukipu ja nuha ei kaada minua sänkyyn, joten peukut pystyyn siellä että säästyisin pahemmalta taudilta ja tämä kurkkukipu olisi pelkkää peloittelua.. 

Postaustoiveita?

# 7

Käytiin lasten kanssa ystävälläni kylässä. Vierailu oli kaikinpuolin onnistunut ja tälläisistä kyläilyistä saa aina paljon jaksamista kotona olemiseen. 

Kokkasin meille heillä ruokaa, tosin en kalaa niinkuin eilen uhosin, vaan kanaa. Kanakastiketta, ohraa ja raejuustoa.

Pikkuveli nukkui parvekkeella koko vierailun ajan ja jatkaa itseasiassa uniaan vieläkin. Tähän mennessä kertynyt unimäärä n. 4h!!! 

Viimeyö oli kamala, hirveä ja ahdistava. Vauva vaan itki. Varmaan kolmekertaa hän heräsi itkemään mutta ei rauhoittunut rinnalle, tuttiin tmv.. Sitten jossain vaiheessa nukahti viereeni.. Vauva myös söi useasti, ehkä noin 6-8krt. Huhhuh.. 

Noh, jokatapauksessa lähdettiin kylään ja onneksi niin!

Kuviakin olen taas ottanut ja heti alkuun kuva taiteellisesta ja lahjakkaasta lapsestani!!!

Poikkesin kotimatkalla hakemassa Isosiskon kevätlenkkarit Lasten Kenkäpuoti CALOSSIsta. Eli nuo harmaan-ruskeat bisgaardit. Kuvasin samalla tytön toiset kevätkengät, jotka ovat myöskin bisgaardin mutta jotka ostin käytettynä ystävältäni. Molemmat ovat muistaakseni kokoa 24. Bisgaardia meillä on ollut aikaisemminkin ja olen ollut todella tyytyväinen kyseisen merkin kenkiin. Nuo lenkkarit varmaan ainakin menee kesällä viileämmillä keleillä. Calossi on muuten mukana myös tänäviikonloppuna järjestettävillä lapsimessuilla, jonne itsekkin ajattelin suunnata pikkuveikan kanssa..

Nyt ruuan laittoon, tänään Mies tulee kotiin <3

# 6

Voisin vaikka sanoa, että HUH HUH mikä ilta. Muuten mennyt hyvin, mutta itsellä sattunut vatsaan ja ilmaa kiertänyt koko illan. Lapset oli suhtkoht tyytyväisiä siskon iltapalan päättymiseen saakka ja suihkuttelunkin sain hoidettua ihan jees, mutta siitä se alamäki sitten alkoikin. Siskolla meni nukahtamiseen sellainen 1h 15min, syystä että Veli huusi. Se vain huusi ja huusi. Syötin vauvan ja vähän hyssyttelin ja pistin kapaloon jonka jälkeen nostin sänkyyn. Sitten se alkoi kähnätä ja kitistä. Lopulta vauva huusi kurkku suorana. Otin syliin, hyssytin, heijasi, hytkytin, juttelin, laitoin valot päälle, laitoin valot pois päältä, lauloin, hyräilin, korjasin tuttia, paijasin, pussasin, pidin paikallaan, avasin kapalon, laitoin kapalon uudestaan..... 

Sitten laitoin vauvan sänkyynsä ja istuin vieressä korjaamassa tuttia ja pidin kättä vauvan päällä. Ei auttanut sekään, joten lähdin laittamaan pyykkiä kuivumaan. Vauva huusi sängyssä, välillä oli hiljaa, sitten taas huusi.. Kun sain pyykit laitettua, otin vauvan ja syötin sen. Tadaa, nukahti omaan sänkyyn ilman mitään kähnäämistä. Ja vaikka olin tuntia aikasemmin syöttänyt ja itse irrotti otteen rinnasta yms, niinkuin yleensäkin.

Noh, selvisin siitäkin. Nyt on ihan kamala nälkä ja heikotus. Huomenna on tarkoitus mennä ystävälleni kylään, toivottavasti yö ja aamu menisi hyvin. Ja toivottavasti he pitävät kalasta, koska aijon viedä valmiiksi maustetun kalan mennessäni ja paistaa sen heillä. Sitten voidaan yhdessä syödä sitä.. (ensin ehkä kuitenkin pitää katsoa, onko se vielä syötävää... )

Vieraitakin saimme tänään kun äitini ja mummoni&pappani kävivät kylässä yllättäen! Heitä kaikkia on aina niin mukava nähdä!

Nyt jotain vatsantäytettä ja sitten aa-tuuti-lullaa!!

Oliko teillä hyvä päivä?

# 5

Sekalainen postaus, jossa eilen ja tänään napsittuja kuvia!

Eilen kesken iltapäivän kuului pihalla * räks poks * ja tuuli katkaisi kuusen aivan pihamme vieressä. Kuusen latva jäi roikkumaan suurjännite-verkon lankoihin. Soitin sähköyhtiöön ja hetki puhelun jälkeen latva leimahti langoissa tulee, mutta juuri kun ehdin soittaa hätäkeskukseen, tuli sammui. Noh, 1,5h puhelusta sähköyhtiöön, tulivat ukot tiputtamaan latvan langoista ja asia oli hoidettu.

Ensimmäinen kukka, jonka olen bongannut pihaltamme. Kaunis pieni ja hento krookus, joka meni suppuun kun aurinko hävisi pilvien taa.. 

Käytiin Isosiskon kanssa ojalla heittelemässä käpyjä. Tällä kertaa hiukan varovaisemmin! Nuo kaupoissa myytävät lapsille tarkoitetut valjaat on kyllä ihan huiput jos lähtee tuommoisen itsepäisen taaperon kanssa tielle kävelylle tai ojalle heittelemään käpyjä. Lapsi on kokoajan "hallinnassa" eikä vaaratilanteita pääse niin herkästi sattumaan kun ilman noita.. 

Turvallista ulkoilua, aita on valmis! 

Myös apinaperhe sai täydennystä! Joululahjaksi saatujen isojen apinoiden kaveriksi on saapunut pikkuapinat. Siinä on ihan selvästi meidän perhe, Isä, Äiti, Isosisko ja Pikkuveli! <3

Nämä suloiset apinat on virkannut Sude, linkkaappas hänen blogiinsa katsomaan, mitä kaikkea ihanaa hän osaa tehdä!! ;)

(psst! näitä voi tilata!! ;) )

Tänään käytiin ihmistenilmoilla "kerhossa" ja ennen kotiinlähtöä puistossa, Isosisko tykkäsi!! Nyt hän nukkuu vaunuissa terassilla..

Nyt olen yksin lasten kanssa huomisiltaan saakka, kun Mies on työmatkalla. Jänskää, mutta tiedän että pärjätään! Voi vaan olla että illalla olen aika väsy, tai viimeistään huomenna illalla! 

# 4

Kyllä se vaan niin on, että lapsiperheessä vaaratilanteita nähdään lähestulkoon jokapäivä. Vähintään jokaviikko. Aina tilanne ei etene vaaraan saakka, mutta lähelle kuitenkin.

Meidän pihalla vaaranpaikkoja riittää ja asiaan on tulossa muutos. Tontilta pääsee juoksemaan suoraan tielle jossa naapurit ajaa vaarallisen kovaa. Tien jos onnistuu ylittämään niin vastassa on virtaava oja/pieni joki jonne tuommoinen taapero hukkuu "heittämällä" että molskis vaan. Tontilta on myöskin hyvin jyrkkä rotko metsään, jonne edelliset asukit on luontoa kunnioittaen heitellyt vanhanajan heinäharasta pupuhäkkiin, ämpäriin kuin myös trimmeriin kaiken maailman roskaa ja roinaa. Niin ja roskasta puheenollen Sisko on löytänyt pihasta lumien lähdettyä mm. ohennussakset, pihdit, kyniä, letkua, vaijeria, lasin paloja, juomalasin, cd-levyn ym ym. Niin että MITÄ? Siis meidän piha on kuin jokin tunkio. Täällä on eletty ihan pellossa. Varmaan tontin jokaiselta neliömetriltä löytyy jotain roskia (muovia esim). 

No mutta, takaisin vaaroihin. Isosisko on siis saattanut itsensä vaaraan löytämällä edellämainitsemiani tavaroita, mutta myöskin karkaamalla pihasta. Hän juoksee pihatien päähän aivan tielle saakka. Vauhti tuollaiselle vajaa parivuotiaalla on aika kova vaikka jalassa onkin kumisaappaat. Itse saa juosta kovaa, että saa tuon 10m edellä viipottavan penskan kiinni. Tänään oli sitten hirmuinen halu ja tarve päästä katsomaan sitä virtaavaa ojaa/jokea tien toiselle puolelle. Kerroin että se on vaarallinen ja että sinne ei saa mennä yksin yms.. Mentiin sitten yhdessä. Heiteltiin koiralle veteen käpyjä joita se yritti saalistaa. Olimme vieretysten siinä ojansuussa tiellä, rummun päällä ja naurettiin. Sitten tyttö nousi ja oli ottamassa maasta oksaa kun HUMPS! se meinasi lentää sinne ojaan. Lapsi oli pääedellä menossa kun sain haalarin persuuksista kiinni ja riuhtaisin lapsen ilmassa takaisin tielle ja kaappasin syliini. Hänen mielestään se oli jännää, mutta hauskaa. Itselläni syke löi lähelle 250 ja tuntui että pyörryn. Sitten lähdettiin käppäilemään takaisin kotipihaan.. Karkailuyritykset jatkui ja päätin että maksoi mitä maksoi, meille tulee aita, huomenna. 

Nyt toivonkin että vaikka aidattava alue ei ole suuri, niin pihalla olemisesta tulisi mielekkäämpää meille kaikille. Tytön ei tarvitsisi olla kokoajan tuhma ja itselläkään ei tarvitsisi olla silmät selässä. Nyt vaan sitten siihen aidattavaan alueeseen pitää kehitellä aktiviteettejä. Hiekkalaatikkoa, keinua yms.. Kaikkein ihanteellisin ratkaisu olisi se että voisi aidata koko pihan niin liikkumatilaa olisi tosi paljon, mutta jo pelkästään aitatarpeet maksaisi yli 500e ja niin suuren aidan tekoon menisi pari kolmepäivää jos apujoukkoja olisi mukana. Ehkä tämä pienempi aitaratkaisu nyt kuitenkin auttaa siihen, että vaaratilanteet saa vähennettyä minimiin ja tosiaan se ulkoilu olisi viihtyisämpää. Ja kukas sitä pakottaa kokoajan siellä aitojen sisällä olla? Kyllä me varmasti käydään kävelyllä ja varmaan siellä ojallakin heittelemässä käpyjä (tosin taidan laittaa tytölle valjaat päälle...) ja hakemassa postia yms.. 

Onko teidän kotien ympäristöissä/pihoissa vaaranpaikkoja? Autoteitä vieressä? Myrkyllisiä pensaita? Vesistöä, rotkoja tmv? Kuinka pyritte välttämään/ ehkäisemään vaaratilanteet?

Loppuun vielä kuva kauppareissulta.. Ja joku vielä kehtaa kysyä että kumpaakos sukupuolta ne on?

# 3

Aamun pesuista ja puuroista on selvitty!! Kukaan ei ole vielä itkenyt ja kaikilla on puhtaat vaatteet päällä. Nyt odotellaan että Pikkuveli jumppailee itsensä väsyksiin leikkimatolla ja sitten annetaan vauvalle ruokaa, pistetään vaunuihin nukkumaan ja lähdetään itsekkin Isosiskon kanssa ulos. Piha on puoliksi sula ja ne alueet jossa ei ole enää lunta, on jo kuivatkin!!! 

Illalla veli meni nukkumaan vähän hassusti. Olin itse lenkillä kun vauva alkoi olla väsy ja Mies laittoi sen nukkumaan päivävaatteet päällä samoissa vaipoissa kun oletti että kyllä se vauva sieltä taas kohta herää. Noh, vauva heräsi ensimmäisen kerran kahden maissa. Sitten mentiin yö samoissa vaatteissa ja aamulla vauva haisi aika merkillisen pahalle ja tunkkaiselle. Kylvetin beibin ja pistin puhdasta päälle. 

Tämä pikku-ukko nauttii sohvannurkassa aamupäivän päikkäreitä. Aamupissit on suoritettu ja kohta lähdetään ulos niin pitää ennen sitä saada vähän lepoa.

Toinen puoli pihasta on vielä lumen peitossa. Paksuimmillaan kuitenkin vain kymmenisen senttiä, ja jossain kohtaa nurmikko kurkkii lumen läpi, joten eiköhän nuokin tuosta aika pian lähde.

Pikkuveikan aamujumppa. Päänkannatus harjoituksia, joissa ei kylläkään kovin pitkään viihdytä. Haasteellista masullaan pitämisestä tekee se että vauva pulauttelee jonkin verran ja masullaan ollessa maitoa nousee aika paljon ja sitten pieni makaa puklulammikossaan, kaikki on sotkussa ja päänkannatusharjoituksistakaan ei tule mitään.. Mutta ennen ruokailua on aina hyvää aikaa ja mahdollisuus treeniin!! 

Maailmanparas äiti on juuri selvinnyt maailman parhaiden lastensa kanssa maanantai-aamusta! Go me!

# 2

Sain Eeviltä postaustoiveen, jossa kertoisin, "miltä elämä on tuntunut kahden pienen lapsen kanssa - yllättikö uusi arki mitenkään ja miten hoidatte parisuhdetta?"

Mjaa.. Elämä kahden pienen lapsen kanssa tuntuu haasteelliselta, raskaalta, on riittämättömyyden tunnetta ja väsymystä. Tuntuu että juuri kun on saanut toisen tyytyväiseksi ja ruokittua, niin toinen alkaa olla tyytymätön. Tai juuri kun toinen on nukahtanut niin toinen jo herää. Molemmat kaipaa samaan aikaan syliin, eikä pelkkä toisella polvella istuminen riitä. 

Harvoin päivässä on hetkeä niin että kaikki on tyytyväisiä. Ja jos sellainen hetki tulee, niin se kestää maksimissaan puolituntia. Kokoajan pitää tehdä jotain. Vaikka se tekeminen olisi pelkkä sitterin keikuttaminen, niin sekin on tekemistä. Ja vaikka molemmat lapset nukkuisivat samaan aikaan, niin jatkuvasti aistit on herkillä, kuuntelemassa itkeekö joku, katsomassa heiluuko vaunut.

Toisaalta, elämä kahden pienen lapsen kanssa ei ole koskaan tylsää. Jokainen päivä on erilainen, jokapäivä vähintään toinen lapsi oppii uutta. Jokaisessa päivässä on niitä hyviä ja voimaannuttavia hetkiä. Joka päivä saa nähdä omien lapsiensa kasvavan ja kokevan tätä ihmeellistä ja suurta maailmaa. Jokaisena päivänä, saa olla se ihminen johon lapsi turvautuu ja luottaa. Jokaisena päivänä saa olla maailman paras äiti maailman parhaille lapsille. 

Ote aamusta:

Aamulla kun Pikkuveli herää vieressäni, katson kelloa ja huokaisen että vasta kahdeksan. Koitan pitää vauvan tyytyväisenä, samalla kun torkun toinen silmä kolme milliä raollaan. Vauva haluaa seuraa, se haluaa jutella! Heiluttelen sormiani vauvan silmien edessä, vauva viihtyy kaksi minuuttia. Sitten napsuttelen sormiani ja vauva viihtyy minuutin. Nostan vauvan tyynynpäälle vähän pystympään asentoon ja jatkan sormien heiluttelulla. Nyt vauva ei enää viihdy edes minuuttia. Isosiskon huoneesta kuuluu kolahduksia, se alkaa heräilemään. Vauva kähisee ja önisee, tarjoa rintaa, mutta ei sillä ole nälkä. Se vain haluaisi seurustella. Isosisko alkaa öhistä ja kuiskailla "huuome" sekä "moooi, äitii". Tämä tietää sitä että kohta on pakko nousta ylös. Etsin vauvan tutin ja kääräisen vauvan kapaloon. Se viihtyy siinä noin kolmen minuutin ajan. Eli siis kolmeminuuttia nukkumisaikaa lisää. Torkahdan ja kun kolmeminuuttia on kulunut, vauva sylkee tutin suustaan ja päättää että NYT muuten noustaan eikä vaan meinata. Nousen vauvan kanssa, hoidan aamupesut ja lykkään sen Stokken sitteriin. Seuraavaksi on Isosiskon vuoro, joka pötköttää unilelut kainalossaan sängyssään ja moikkaa iloisesti kun haen hänet pesuille. Kun pesut on suoritettu ja päivävaatteet on päällä, alkaa (mikro)puuron teko ja kahvin keitto... 

Jos aamusta haluaa löytää jotain positiivista niin 1) tyytyväiset lapsen heti herättyään 2) Isosiskon päivä alkaa usein sanoilla "huomenta.. äitii.. (olen siis edelleen tärkeä) 3) molemmat lapset antavat minun herätä omaa tahtiani, eivätkä ole heti vaatimassa kuuta taivaalta (se kohta tulee vasta siinä hiukan ennen puoltapäivää.. hehe)

Minähän se olen, joka päivät täällä hourulassa viettää. Välillä tuntuu että päivien sisältö on samaa kevätkuraa kaikenaikaa. Toisena päivänä kuran tilalla on vain hiekkaa, mutta sitten taas hetken päästä sitä samaa kuraa. Mutta. Eihän se kyllä oikeasti noin ole! Jos on oikein apeana, niin se saattaa tuntua kuralta, mutta oikeasti se on maksimissaan hiekkapölyä. Sen olen joutunut opettelemaan, että omista tekemisistä kannattaa vähän kehua itseään. Välillä niitä kehuja ei tule mistään muualta kuin itseltä. Olen myös opetellut sen, että lähestulkoon jokaisessa asiassa on jotakin positiivistä. Toisinaan sitä positiivisuutta pitää kaivella kivienkin alta, mutta jostain se yleensä kuitenkin löytyy. Välillä asia/tilanne saattaa näyttää yhdelta kuralätäköltä, mutta hetken päästä lätäkkö kuivuu ja tilalla onkin auringon kuivattama kuoppa vain. Aurinko = positiivista, Kuralätäkkö = negatiivista. 

Parisuhde. Asia, jota pitäisi huoltaa useammin kuin kerran vuodessa. 

Tottakai kaikki ymmärtää, että kun talossa on pieniä lapsia, pienellä ikäerolla, niin aikaa aikusten kesken jää hyvinhyvin vähän. Se pienikin aika kannattaa käyttää hyväksi. Kun lapsilla on suurinpiirtein ok:t nukkumaanmeno ajat, ehtii sitä käydä Miehen kanssa vaikka saunassa vielä ihan ihmisten aikaan. Saunan päälle jutustelua ja iltapalaa, niin siinähän sitä jo onkin. Usein sitä vaan on niin väsynyt siinä vaiheessa iltaa, että helposti toisen hassuttelut tai "hyvää mä vain tarkoitin"-jutut alkaa ärsyttämään. Välillä tuntuu että pelkästään se että istutaan vierekkäin sohvalla ja toinen pelaa puhelimellaan jotakin ja toinen vain katselee sekä molemmat on hiljaa, niin riittää. 

Toisinaan sanoja ei tarvita. Katse riittää kertomaan, että nyt sinun olisi hyvä halata minua. Välillä sitä saa "vähän niinkuin parisuhdeaikaa" kun Isosisko menee yökylään Ämmilään. Vauvassa ei paljoa stressattavaa ole, kun se tuossa yksinään on. Vauva syö, nukkuu, kakkii ja on hereillä. Syö, nukkuu, kakkii ja on hereillä. Syö, nukkuu, syö, nukkuu, syö, nukkuu....
Silloin sitä ehtii asettua toisen kainaloon, jutella, suunnitella puuhia ja ottaa vaikka päikkärit.

Myönnän. Odotan sitä aikaa kuin kuuta nousevaa, että lapset on sen ikäisiä, että me Äiti ja Isä, voidaan lähteä matkalle, ihan vain kaksin ja olla vaikka kaksiviikkoa. Sekin aika nimittäin jossakin vaiheessa koittaa, voi miten ihanaa ja lohdullista!!

Nyt sitä vain porskuttaa päivästä toiseen koettaen etsiä niitä päivän positiivisiä asioita ja rakastaa perhettään. Välillä on vaan niin himpskatin vaikeaa. Mutta onneksi vain välillä!

ps. ei se uusi arki oikeastaan yllättänyt. paitsi ehkä positiivisessa muodossa.. 

pps. tajusiko tästä postauksesta kukaan mitään?

ppps. kuvituksena toimii "sieltä täältä" napsittuja kuvia. 

# 1

Ensimmäinen postaus sitten aloituskirjoituksen.

Jatkan kirjoittamista aikalailla samaan tapaan kun ennenkin, älkää huoliko. Jätän vain nimet, paikkakunnat ja selkeät kasvokuvat pois. En myöskään kerro ystävieni nimiä, tarkkoja päivämääriä tmv. Kuvia tulee jatkossa ihan varmasti, koska kuvaan lähes jokapäivä vähintään puhelimella!

Olen tässä hurahtanut facebookista löytyviin kirppareihin. Tai lähinnä po.pin kirppiksiin. Sieltä on löytynyt lasten ulkovaatteita, Pikkuveljelle paljon käyttövaatteita ja jotain Isosiskollekkin. Itsellenikin olen tehnyt löytöjä. Popin imetyspaitoja on kertynyt muutama sekä lisäksi pipoja. Tässä uusin ostos kirpparilta, eli Polarn O. Pyretin peitto. Tätä kuosia meillä oli body koossa 50cm ja nyt on samalla kuosilla käytössä body koossa 68cm. Hauskaa oli löytää lähes uudenveroinen peitto sarjan jatkoksi. Varsinkin kun olen "peittohullu".

Kävin myös Popin liikkeessä tällä viikolla ja ostin sieltä Isosiskolle t-paidan kesälle. Hirmu kivan oloista kangasta ja kuosikin on hauska! Malli on meidän tytölle sopiva, koska paidasta löytyy pituutta normaalia enemmän. 

Onko lukijoilla postaustoiveita?

Puhtaalta pöydältä

Ja niin vain aloitan taas puhtaalta pöydältä. Varmasti moni tätä blogia lukeva tuntee tai tunnistaa minut, mutta sen ei ole niin väliä. Haluan kuitenkin pitää jonkinlaista yksityisyyttämme suojaavaa "rajaa" ja koen että tämä on siihen hyvä vaihtoehto. Toivon siis, että kunnioitat toivettani, etkä julkaise meidän oikeita nimiä tai muutakaan yksityisyyteemme liittyvää missään!

Elämä on muuttunut jonkin verran sen jälkeen kun laitoin edellisen blogini "salasanan taakse". Meitä on kolmen sijaan neljä ja olemme asuneet jo puolisenvuotta omakotitalossa. Elämä on nauttimisen arvoista, vaikka välillä ottaakin päähän.

Pikkuveli on jo sen ikäinen, että hän nauraa, kujertelee ja ottaa selkeää katsekontaktia. Pituutta on yli kuusikymmenttäsenttiä ja paino alkaa lähentyä seitsemää kiloa. Vaatekoot on 62/68cm ja päivissä on selkeä rytmi.

Isosisko täyttää kesällä vuosia ja lähes kaksivuotiaan elämä ei aina ole kovinkaan helppoa, vaikka usein niin luullaan. Se kun on sellaista juu-ei-vaarinhousut meininkiä. Sanoja tulee, lauseitakin, mutta kun ei kaikki aina ymmärrä vaikka kuinka hokisi. Sitten itketään, huudetaan, paiskotaan ovea ja läpsitään Pikkuveljeä. Jäähypenkin kautta kaikki yleensä aina selkiytyy, asioihin keskitytään, pyydetään tuhmaa käytöstä anteeksi ja tehdään kiukuttelun sijaan jotakin kivaa ja mielekästä. Tunteita saa ja pitää olla, eikä niitä saa piilottaa. Meillä saa lapset huutaa, jos kerran siltä tuntuu.

Itselläni on taistelu senttejä vastaan. Kilojakin, mutta ne tuntuu olevan niin tiukassa, että keskityn nyt aluksi niihin sentteihin. Raskauksien jälkeen on ympärilleni kertynyt hiukan "ylijäämävarastoa" ja sen karkottaminen olisi tavoitteena. Senttien hävittämisen olen aloittanut muuttamalla ruokavaliotani enemmänkin kasvis- ja proteiinipainotteisemmaksi, jättämällä herkkuja pois ja aloittamalla liikunnan. Liikunnasta puheenollen, aloitin juoksuohjelman joka kestää kaikkiaan 12vko. Nyt on meneillään 3. vko ja juoksu sujuu ihan ok. Vielä on matkaa tavoitteeseen ja juoksuohjelman lopuksi pyrin siihen että saisin juostua 5km matkan ongelmitta ja kevyesti. Siitä olisikin sitten hyvä jatkaa 10km ja eteenpäin. Lihaskuntoa ajattelin ruveta treenaamaan käymällä jumpassa ja käyttämällä kahvakuulaa kotona.
Laihdutustahti on aika hidas, koska imetän. Imettävä saisi laihduttaa noin 0,5kg/vko. Minulla se tosin ei toteudu, koska paino on seilannut viimeisin kuukauden 4kg ylösalas, riippuen vähän päivästä. Vaatteet kertovat, että jotain on tapahtunut, koska vanhat housut mahtuivat yllättäen jalkaan ja vieläpä ihan leikiten!

Talo joka ostettiin reilu puolivuotta sitten, on ihana. Meidän tarpeisiin sopiva ja soveltuva. Odotan vain että lumet sulaisi ja näkisi taas pihan, voisi käydä mittaamassa kasvulaatikoiden paikan ja suunnitella kukkapenkkejä.

Blogissani siis vahvaa roolia elää lapsiperheen arjen jutut. Minun nettikirppistelyä puin varmaan jonkin verran, josta kumpuaa aihe lastenvaatteisiin ja tarvikkeisiin jotka toki ovat täysin arkipäivää lapsiperheessä.
Kirjoittelen kolmenviikon ruokalistojani, otan kuvia arjen pienistä iloista ja haen vertaistukea.

Blogissa tulee olemaan myös kuvia, mutta taidan jättää kasvokuvat julkaisematta. Tiedän kuitenkin että teitä kiinnostaa, miltä Isosisko ja Pikkuveli nykyään näyttää, niin jotain pieniä sivuprofiileja ymv saattaa välillä vilahtaa muiden kuvien joukossa.

Kommentit ovat tervetulleita niin  ruusuina kuin risuinakin. Huomaathan kuitenkin, että kommenttien valvonta on päällä ja en julkaise kommentteja jotka loukkaavat perhettäni ja/tai yksityisyyttämme. Risuiset kommentit on mukava saada rakentavassa muodossa, ruusut kelpaa mitenkäpäin vain!!!