# 37 - Ooi kummityttöni mun

Tänään oli pienen ja sievän Adellen päivä <3

Sain hoitaa kastejuhlan ajan tärkeää tehtävää ja pidin pienokaista sylissäni.

Kakku oli liian hyvää, samoin voileipäkakut! Juhla oli kaikinpuolin onnistunut ainakin näin kummin näkökulmalta. Ihanaa!! <3

# 36 - Arkipäiväistä juttua

Tänään päivä alkoi taas ihan liian aikaisin, verrattuna siihen mihin ollaan totuttu. 6.30 tuli hoitolapsi meille ja siitäpä se päivä sitten alkoi pikkuhiljaa käynnistymään. Mulla ei tavallaan ole mitään tiettyä juttua kerrottavaksi, ajattelin vaan laittaa hiukan kuvia tähän ja kertoilla "kuvien varrella" mitä mieleen tulee... :-)

Lauantaina tein ruokaa pikkuveli Tulassa. Jätkä oli hiukan nälkäinen ja kärttyisällä tuulella eikä oikein viihtynyt missään niin nappasin poitsulin selkään. Ei meinannut viihtyä siinäkään joten piti vähän hytkyä ja heilua (josta toivon mukaan näette tänään vielä videonkin kunhan saan koneet toimimaan) että poika viihtyi.

Tulan kantotuntuma on vaan niiiin hyvä, siis niin hyvä! Tajuatteko?

Ja sitten, eilen aamulla. Meidän pieni mussukka vauveli nousi lelukoppaa vasten. Voi ei, iik ja ihanaa!! Miten suloinen ja onnellinen jätkä <3

Päikkäreiden jälkeen otin muutaman kuvan kun pikkuveli oli sykyssä. Oikea vaaleansininen unelma!

Sitten siskokin halusi pitää veikkaa sylissä ja ne oli taas niin suloisia yhdessä. Haleja ja pusuja sai pikkuveli osakseen ja isosisko oli ihan onnessaan! On hauska nähdä että nää pikkuiset on nyt jo niin kiintyneitä toisiinsa. Ja kuinka isosisko tykkää vauvasta niin paljon ja hätääntyy jos ei tiedä missä vauva on. (esimerkiksi me ollaan kaupassa tytön kanssa ja isi ja poika on jäänyt kotiin ja yhtäkkiä tyttö muistaa että "missä veikka on?")

Rakas äitini on virkannut minulle (meille) aivan ihanan torkkupeiton. Tän alla on niin ihana pötkötellä aamulla sohvalla lasten kanssa kun kaikki on vielä vähän väsyneitä ja päivä ei ota käynnistyäkseen. 

Tänään tämä pikkuvekkuli touhuilikin sitten vain tälläisessä polvi-istunnassa, joka kyllä tämäkin on jo paljon, kun reilu viikko sitten asento oli maximissaan istuma-asento eikä siihenkään välttämättä päässyt itse. 

Hoidettiin myös aamupäivän ulkoilut ja taas kerran haravoin. Meidän pihassa on 3 isoa vaahteraa ja niistä tulee ihan mielettömän paljon lehtiä ympäri pihaa. Niissä riittää haravoimista ja niitä on pakko haravoida pikkuhiljaa kokoajan koska muuten lehtipeite on niin paksu että sitä on tosi raskas haravoida. 

Pikkuveli nukkui ulkoilun ajan sisällä sängyssään ja tytöt keksi kaikkia hauskoja ja vähemmän hauskoja (minun mielestä) leikkejä. Yksi parhaista taisi olla se kun meidän tyttö työnsi hoitolasta taaperokärryssään.. 

Reilun tunnin ulkoilun jälkeen tultiin sisälle ja tein ruuan loppuun. Ennen ulkoilua tein jauhelihakastikkeen valmiiksi ja sisälle tultaessa keitin spaghetit ja tein porkkanaraasteen (raaste tupperwaren smooth chopperilla). Sitten syötiin ja ruokailun jälkeen laitoin kaikki lapset päiväunille. 

Sellainen päivä täällä näin lyhykäisesti kerrottuna. Tänään on luvassa vielä kuntosalille meno (hui kauhia, nauravat mut pihalle sieltä makkaroineni, vaikka eikös sinne niiden makkaroiden takia juurikin mennä? Kuitenkin vaan joudun jonkin teinitytön fb-päivityksen kohteeksi..) ja sitten ilta kotona. Huomenna pitäisikin olla aikapaljon iisimpi päivä kun ei tarvitse herätä niin aikaisin kuin tänään. Taidetaankin mennä käymään perhetuvalla jos ollaan hereillä ennen yhdeksää! 

# 35- Isosisko valmiina talveen

Jo kuukausi sitten hyökkäsin ihanaan lastenvaateliike Mini Moreen katsomaan toppavaatteita isosiskolle. Siellä tykästyin pariin haalariin, joista toisen laitoin varaukseen. Tänään kävimme sitten "katsomassa" eli hakemassa haalarin kotiin. 

Haalariksi valikoitu ihana, kevyt, kaunis, hieno, upea, lämmin, mahtava ja kaikkein magein MoloKidsin farkkukuosinen puku!

Mä olen aiwan innoissani tästä puvusta! Se on NIIN hieno! Kangas on miellyttävän tuntuista ja vaikka puku on tosi kevyt, niin sitä on kehuttu kuinka hyvin se pitää kylmän pois. Puvun pinta on sellaista hauskaa liukasta kangasta ja puvussa on aivan mielettömän hyvät heijastimet jokapuolella! Haalarin sisäpuolella on lahkeiden sisällä ja pepun kohdalla fleece joka tuo lisälämpöä kun lapsi istuu polvillaan/pepullaan lumessa. Lahkeissa on hyvät lumilukot ja tietenkin säädettävät lenksut kenkien alle. Huppu on irroitettava ja vetoketjun päälle tulee neppariliuska, ettei vetoketjun kautta mene kylmää tai märkää haalarin sisään.

Haalari lisäksi ostin hanskat (jotka talvella laitetaan kyllä hihojen sisälle aika varmasti) jotka ovat Rasavillin Peukalopotit. Kokemuksen syvällä rintaäänellä; NOI ON PARHAAT! Ostin viimetalvena ensin Kaxin toppahanskat ja ekat lauhat pakkaset joille ne laitettiin = kädet kylmät. Sitten ostin Remun talvirukkaset joiden oletin olevan oikeasti lämpöiset kun niissä oli sellainen karvakin ja kaikkea.... phaha! = kädet kylmät. Sitten pitkin hampain sijoitin 20e hanskoihin ja tadaa! = kädet oli ulkoilun jälkeen lämpöiset! Mulla meni rahaa noihin kaksiin aikaisempiin samanverran kun yhteen pariin peukalopotteja ja kyllähän se vähän harmitti. Mutta tänävuonna en tee samaa virhettä ja kokeile ensin kaikkia halpiksia läpi ja palaa taas rasavilliin, vaan ostin suoraan ne hyvä, parempi, paras, PARHAAT! Niitäkin saa muuten Mini Moresta ;-)

Olin jo lähdössä liikkeestä pois kun äkkäsin että "hei mitäs pipoja sulla olikaan....?!" kun kyllähän me pipokin tarttetaan!
Noh, sitten aikani siinä pohdin hanskojen ja pipon värieroa ja päätin että ei mitään väliä koska pidän molemmista niin paljon ja pipo istuu tytölle mitä parhaiten ja hanskoja en vaihda! 

Äitini keksikin, että neuloo kaulurin tai huivin jossa on pipon ja hanskojen väriä, niin silloinhan ne sopii täydellisesti!

Pipo on siis Reiman mallistoa ja malli vaan on niin ihana ja väri kaunis että en malta odottaa pakkasia! Tirsk!

Ja eihän talvella voi ilman kenkiä olla, eihän!?

Sain tekstiviestin Calossin (<- klik) Riitalta, että Angulukset ovat saapuneet! Viesti meni jotenkin vähän ohi multa, kun luin sen huonossa tilanteessa. Sitten illalla facebookia selatessa huomasin kuvapäivityksen calossilta ja iski paniikki päälle, että apua äkkiä pitää varata meille talvikengät ettei jäädä ilman. Noh, Riitalle (<3) viestiä että mitkä ja mitä kokoa mahdollisesti ja tänään sitten käytiin sovittamassa, mittaamassa ja mallaamassa. Kengät on mitä täydellisimmät ja tykkään niistä vielä enemmän kun viimetalvisista (jos se voi olla edes mahdollista?). Calossin valikoimasta löytyy mm. Angulus, Arauto Rap, El Naturalista, Bisgaard, En Fant, Bundgaard, Robeez, Toms, Ugg... ja monia monia muita! Valikoima on huippulaaja vaikka kyse onkin pienestä yksittäisestä liikkeestä ja verkkokaupasta. 

Palvelu on mukavaa ja asiantuntevaa ja kauppiaalta itseltä löytyy selkeästi intohimoinen halu opastaa vanhempia ajattelemaan kullannuppujen kasvavien jalkojen parasta ja ohjata vanhemmat ostamaan kengät jotka oikeasti sopii lapsen jalkaan, eikä aiheuta esimerkiksi vinoja nilkkoja ja muita jalan virheasentoja.

Jokatapauksessa, meille kotiutui minun lempimerkin kengät. Aitoa nahkaa, tex-kalvo ja 100% lampaanvillavuori. Vetoketjut sivuissa ja valenauhat edessä tuomassa lisää näköä kenkään. Luonnonkuminen pohja ei ole liukas ja se ei kovetu pakkasella samalla tavalla kuin sekoitemuovi. Kenkien kärjen muotoilu on kärjestä leveä, jotta pienet varpaat mahtuisivat hyvin liikkumaan pakkasella siellä ja pysymään lämpiminä. Kenkä on lapsen jalassa tukeva, mutta tarpeeksi joustava ja myötäilevä. T-Ä-Y-D-E-L-L-I-S-E-T <3

Ne on, ANGULUKSET !!

http://www.calossi.fi/product/682/villavuorelliset-tex--nahkakengat

JOKOS MAMAT ON OSTANUT MUSSUKOILLE HAALARIT YNNÄ MUUT TARPEELLISET TALVEA VARTEN? ENTÄPÄ OMA PUKEUTUMINEN? :-)

toim huom; postaus EI sisällä maksettuja mainoksia! 

# 34 - sävy sävyyn

Lukijani pyysi kertomaan, mitä pukea vauvalle ulos näillä leudoilla syyskeleillä. Tärkein muistisääntö on se että vaatteet mätsäävät repun kanssa! 

Eiku.....?! Hihi, vitsivitsi.. :) Hauskasti vaan sattui olemaan meillä villasukat ja pipo repun väreihin mätsäävät. :-)

Juu eli meidän pikkuveikka ei ole oikein lämminverinen, muttei kylmäkään. Hän on aika sellainen neutraali-tyyppi kaikinpuolin ja mitään vk- tai toppahaalaria on ihan turha laittaa hälle päällä koska se on liikaa, mutta sitten taas yksi kerros jaloissa lämmikettä liian vähän.

Meidän jätkällä oli siis päällään tänään ulkoilessa body, sukat ja housut. Niiden päällä oli neulehaalari jossa on umpinaiset kärjet, eli ns villasukat. Käsiin laitoin vain tavalliset sukat, kädet kun on yleensä hällä tuolla minua vasten niin pysyy hyvin lämpöisenä. Sitten laitettiin pipo päähän ja toiset villasukat villahaalarin päälle ja valmis. Jalat jotka on näkyvissä kokoajan (jos ei käytä kantotakkia tai ponchoa) on tärkeä muistaa suojata. Esimerkiksi juurikin villasukilla, karvatossuilla, toppatossuilla.. Kenkiä en suosittele vauvalle joka ei kävele tai möyri maassa, koska kengät harvemmin pitää liikkumattoman lapsen jalat lämpöisenä. 

Kaulaan olisin voinut laittaa vauvalle vielä huivin/kaulurin tai sitten vaihtoehtoisesti pipon alle kypärämyssyn. Niska ja kaula tuossa hommassa on helposti paljaana niin kantajalla kuin kannettavallakin. Eli siis myös kantajan kannattaa huomioida kaulan suojaaminen. Takkia ei saa kiinni jos se ei ole kantamiseen tarkoitettu malli (tai isokokoisen miehesi takki), joten siitäkään ei tule yhtään suojaa etupuolelle. Kantajan kaulaan laitettava lämmike ei kuitenkaan kannata olla mikään paksu ja muhkea huivi, koska sellain kanssa tulee kuuma ihan hetkessä. Kaulan lämmikkeenä toimii esimerkiksi ohut kauluri tai buff-huivi. Myös jotkin kevyet tuubihuivit voisi olla hyviä. Poolopaita on ihan ykkösvalinta, koska siitä saa lämmikettä kaulasta lantiolle saakka, mutta sen kanssa ei taas onnistu imettäminen (ainakaan niin yksinkertaisesti kuin kaula-aukosta venyttevän kanssa, tai sitten ihan oikean imetyspaidan kanssa joka on varustettu luukulla)

Vaikka ilmat tästä vielä kylmenevät, niin meillä on silti varmasti jonkinaikaa käytössä tämä varustus. Vauva on kuitenkin tiiviisti kantajaa vasten ja varsinkin jos kantaja liikkuu, niin kyllä siinä on lämmin molemmilla osapuolilla.

 Pukeutumisesta vielä sen verran vinkkinä, että kun aijot lähteä ulos niin että kannat vauvaa repussa tai liinassa, niin pue kengät itsellesi ennen vauvan kyytiin laittamista. Se kyllä onnistuu laittaa kengät vaikka vauva olisikin kyydissä, mutta itsellä ainakin tuntuu päässä voimakas paine kumartuessani eteenpäin ja aika jäykkää puuhaa se kyllä on, varsinkin jos on sidottavat kengät kyseessä. 

Itse laitoin repun takin alle, se lisää huomattavasti kantomukavuutta ja suosittelen sitä niin kauan kun itse vain tarkenee. Talvella se ei tavallisen takin kanssa ole okein mahdollista ja silloin kannattaa huomiota että sinne takin alle ei itselle kannata laittaa kuin jokin ohut pitkähihainen, koska kun takki on kiinni ja vauva kyydissä niin siinä jos missä kuuma tulee.

Nämä ulkoilut hoidettiinkin puiston sijaan omassa pihassa. Minulla on ollut aamusta asti maha sekaisin ja kurisee kummallisesti, niin en uskaltanut lähteä tämän kauemmas kotoa. Kuvat otti naapurini joka sattui kävelemään ohitse kun olimme pihalla (ja myös koira on hänen). 

# 33 - Tula

Tula haettiin tänään postista. Revin laatikon jo paikanpäällä auki ja kurkkasin sisään. Ah, siellä se on ja sitä on odotettu! JES! Ilokseni huomasin, että mukana on myöskin vauvainsertti, vaikka itsehän en sitä tarvitse. Ajatuksena oli mennä käymään kummitytön luona tänään ja nappasinkin repun reissuun. Ajelimme ensin kirpputorille tyhjentämään kirppispöytäni ja hoitamaan tilityksen (josta tienasin toppahaalarin ja kaksien talvikenkien verran pelkillä lastenvaatteilla!!!!!)  jossa pikkuveikka keikkui repussa ja sisko käveli reippaana tyttönä itse. 

Sitten hurautimme Maddelle kylään. Tuossa ^ ollaan heidän hississä. Maddella näytin ensin itse, kuinka vauva (pieni rakas kummityttöni) laitetaan reppuun vauvainsertin kanssa. Sitten Madde sai kokeilla ja kommenttina oli että "Mä en halua ottaa tätä pois kun tää on niin ihana tässä..." sekä "Koo, mä tarviin tälläsen!" Reppu oli siis ystäväni mielestä erityisen hyväntuntuinen ja järkevä kapistus. (?)

Niin ja tosiaan päivällä kun kokeilin pikkuveikkaa reppuun heti kotiin saavuttuamme (kuva aikaisemmassa postauksessa) ja laitoin pojan syöttötuoliin niin isosisko tuli sanomaan että "saisiko tulla leppuun kyytii?". No eihän siinä voinut kieltäytyä kun toinen niin nätisti osasi kysyä. On se tosiaan tuo standardi-kokoinen jo vähän pieni tällä meidän "honkkelille", mutta kyllä se siinä läheisyyttä voi hyvin tankata hetken aikaa.

Vai mitä? ;-)

MINKÄLAISISSA SEIKKAILUISSA HALUATTE NÄHDÄ TULAN? HUOMENNA TULA LÄHTEE PUISTOON, MUTTA ONKO JOTAIN TIETTYÄ MITÄ KIINNOSTAA TIETÄÄ TAI NÄHDÄ? :-)

# 32 - Kuta miiluu

Joo, enpä ole muistanut olla reipas ja aktiivinen bloggari. Enkä edes lupaa että yritän olla jatkossa, vaan menen päivä kerrallaan ja bloggaan jos siltä tuntuu ja jaksan ja ehdin yms. 

Tuntuu että on ollut vaikea pukea ajatuksia sanoiksi. Toisinaan tulee luova fiilis ja tekee mieli kirjoittaakirjoittaakirjoittaa ja kirjoittaa. Välillä tuntuu, että kun ei edes muista ja tiedä mikä päivä on niin on ihan turha yrittää saada mitään järkevää tai edes vähemmän järkevää ulos. 

Ajattelin kuitenkin tämän pitkän kuvattomuuden jälkeen laittaa teille kuvia touhuista joita olen kuvannut tällä viikolla.. :-)

Kuvat puhukoot puolestaan.

Ollaan siis oltu puistossa ja haravoitu, näin lyhyesti kerrottuna.

Kuvaan nykysin pelkästään puhelimellani joka on Huawei U9200. Ulkona kuvista tulee mielestäni tosi hyviä  (kun ajattelee että ne on puhelimella kuvattuja) ja sisälläkin saa jonkinlaisia otettuja, joskin niistä kyllä huomaa että ei ole mitään järkkäritasoisia saatika edes niinkään laadukkaita kun ulkona otetut. Noh, jokatapauksessa, semmoista täällä :-). 

# 31 - vuosi taaksepäin

Vajaa vuosi sitten, Marraskuussa 2012. Oi että, muistoja <3

Meidän pienen pieni esikoinen. Ihana muru ja "ainut" lapsi. 

Minä ja suuri olemukseni, vaikken tässä ole edes viimeisilläni (rv 30+).

Me oltiin juuri muutettu uuteen kotiimme. Meidän ensimmäiseen omakotitaloon. Meidän ensimmäiseen oikeasti yhteiseen ja yhdessä valittuun kotiin, jossa on edelleen niin hyvä olla!

Haha!!! :-)

Miltä teidän elämässä näytti vuosi sitten? 

# 30 - reppu joka saa ihmiset kantamaan

Se on se reppu, josta jo kolmatta syksyä puhutaan blogeissa ja facebookissa. 

Se on se reppu, joka kiertää bloggaajalta toiselle parin kuukauden ajan ja bloggarit luonnollisestikin bloggaa kyseisestä repusta mitä mieleen tulee. 

Se on se reppu, joka on saanut kymmenet, sadat ellei jopa tuhannet äidit ja isät kantamaan mussukoitaan ergonomisesti. 

Se on se reppu, johon kannattaa satsata, sillä et tule pettymään.

Se on se reppu, jonka erilaisista kuosista et meinaa osata valita sitä juuri oikeaa, koska ihania ja lempparikuoseja on niin  paljon.

Se on se reppu, jonka voi ottaa helposti mukaan minne vain.

Se on se reppu, jossa kantaa vastasyntynyttä, parikuista, puolivuotiasta, kymmenkuista, taaperoa ja leikki-ikäistä.

Se on se reppu, jonka kantotuntuma saa Sinut hymyilemään.

Se on se reppu, joka pelastaa pinteestä kotona, kaupassa, kävelyllä, kylässä, missä vain.

Se on se reppu, jonka jokainen haluaisi itselleen.

Se on se reppu, joka Sinullakin pitäisi olla, ellei ole jo.

SE ON TULA.

# 29 - tarpeeksi hyvä?

Kaikki kolme lasta on päiväunilla. Esikoisemme huoneesta kuuluu vielä pientä supinaa mutta eiköhän hänkin kohta hiljene. Hoitolapsi nukkuu vierashuoneessa ja kuopuksemme ulkona vaunuissa. Eilisien päiväunien aikana itsekin nukuin yli tunnen unet ja se jos mikä teki hyvää.

Nyt lapsia onkin kahden sijasta kolme, niin pitää vähän pelata syömisten ja vaipanvaihtojen kanssa. Päiväunet onneksi sujuu niin että kolmikko nukkuu samaan aikaan päivästä vähintään tunnin verran jolloinka itse saan pienen lepohetken. 

Kotiaskareet sujuvat lasten leikkien aikana tai samalla kun tytöt syö. Tiskikone laulaa ja imuri huutaa kerran päivässä. Romut kerään aina ennen päikkäreitä, niin ei nekään ole sitten häiritsemässä omaa olemista eikä tule tunnetta että "mitä minä tässä istun kun nuokin pitäisi kerätä ja tehdä sitä tätä ja tota..". 

On haastavaa olla Veera. Tähän asti olen ollut vain äiti. "Äiti laittaa, äiti ottaa, äiti pistää, äiti tekee, äiti hakee... anna äitille, tuu äitille, mennään äitin kanssa...." Nyt hoitolapsen lisäksi myös oma tyttäreni kutsuu minua Veeraksi. Hassua sanoa näin mutta tulee vähän ulkopuolinen olo. 

Hoito on sujunut kaikkien lasten osalta mukavasti. Tytöt leikkivät yhdessä ja tulevat mielestäni hyvin toimeen keskenään. Ma ja Ti myös ulkoilimme parintunnin ajan aamupäivällä ja lapset olikin ihan mielissään ja puhuivat vielä päiväunien jälkeen "puistoretkestä" ja "me heitettiin niitä lehtiä ilmaan nnäääiiiin". (maanantaina käveltiin naapurin ja hänen lasten kanssa puistoilemaan ja eilen haravoin vaahteranlehtiä ja lapset riekkuivat lehtikasoissa.) Tänään kävimme tyttöjen kanssa kirpputorilla ja kaupassa kun mieheni oli kotona vauvan kanssa.

Hoitolapsesta näkee että viihtyy meillä ja kuulemma kotonakin on sanonut että meillä on kiva käydä leikkimässä. Päivän päätteeksi kysyn häneltä "tuletko huomenna taas? Oliko kivaa olla?" ja vastaus on aina että "tulen, oli kivaa!". Silti tulee sellainen olo, että teenkö kaiken oikein ja olenko tarpeeksi hyvä? Onko meillä kuitenkaan niin kivaa olla kun vaikka edellisessä paikassa? Meillähän on kuitenkin ihan erilaista olla, olen ihan erilainen kun edellinen hoitotäti ja en osaa hanskoja pukieassakaan sanoa oikealla tavalla "missä peukalo?". 

Riittääkö se, että emme askartele joka päivä tai edes joka viikko? Riittääkö että ulkoilemme melkein jokapäivä 1-2,5h mutta ei kuitenkaan jokapäivä säästä ja fiiliksistä riippuen. Haittaako, vaikka söisimme useimmiten vain jauhelihakeittoa, makaronilaatikkoa tai pyttipannua?

Komentaminen on myöskin asia joka herättää ajatuksia. Että miten voimakkaasti sitä uskaltaa komentaa vieraan lasta, kun kielloista huolimatta hölmöily jatkuu. Onneksi ollaan aika hyvin selvitty ilman mitään pölhöilyjä. Ruokapöydässä temppuilu tuntuu olevan tapetilla tämän ikäisillä muutenkin, enkä koe sitä miksikään erityiseksi temppuiluksi, se nyt vaan on semmosta ja siinä kyllä uskallankin sanoa että "ja nyt sitten loppui. Pylly penkkiin ja keittoa suuhun." 

Mutta vähän on vielä sellainen olo että aika varpaisillaan tässä ollaan. heh.

Vielä en osaa sanoa, jatkanko tätä virallisesti työnä niin että minulla on yksi tai kaksi hoitolasta omien kahden lisäksi. Varmaan jo ensiviikon jälkeen olen viisaampi asian suhteen, mutta nyt mennään sillä ajatuksella että teen vain tämän lokakuun.

(huomioikaa että postausta aloittaessa kello oli noin 12 ja tämän kirjoittaminen on siis keskeytynyt "muutaman" kerran isosiskon temppuilun takia ja kun tämän julkaisen niin hoitolapsikin on jo kerennyt lähteä kotiin.. on tää aika mahotonta, hehe!)

ps. Tula on saapunut postiin, jospa sen ehtisin siis jo tänään hakea ;-)

# 28 - kukonlaulun aikaan

Kun vielä viikko sitten kuuden maissa vedin peittoa korviin ja nukuin yhdeksään, niin tänään nousin ylös puoliseitsemän tienoilla, kampasin tukan, puin vaatteet ja hörppäsin kahvia. Seitsemältä ovesta astui hoitolapsi ja 7.10 meidän tyttökin heräsi. Pikkuveikka nukkui kasiin jolloin oltiinkin koko porukka jo aamupalapöydässä. Naapuriin pistettiin viestiä että hereillä ollaan ja puolikymmenen aikaan lähdettiin jo käppäilemääm puistoon kilometrin päähän. Onneksi omistan tuplat ja kantorepun, muuten kulkeminen olisi täysi mahdottomuus. Tytöt istui rattaissa ja pikkuveikka kantorepussa ja takaisin tullessa pikkuveikka ja hoitolapsi kärryissä ja isosisko repussa.

Tulimme sitten meille ja valmistin nopsasti pyttäriä toissapäiväisistä perunoista ja isovitosen nakeista. Kaikki söi reippaasti ruuan. Sitten oli leikin vuoro, joka välillä sujui ja välillä ei. Kun pistää kolme reilu 2v lasta (2 tyttöä ja poika) leikkimään niin eipä se aina ihan suju.. Mutta sujui kuitenkin niin että saimme ystäväni kanssa kahvit juotua. Sitten koittaakin se päivän paras hetki; päiväuniaika!! Naapurit lähti kotiin ja minä aloin laittaa lapsia vuorotellen sänkyihin ja rattaisiin. Siellä ne kaikki kolme mussukkaa nukkuvat, minulla on keittiö siivottu, pyykit kuivumassa ja lelut raivattuna. Sanoisinko siis että saan viettää ANSAITTUA sohvalla istumisaikaa ;)

Ainiin ja se joka keksi vertaistuen ansaitsisi iiison suklaalevyn!