# 62 - huomenna juhlitaan

Huomenna me juhlitaan meidän ihanaa yksivuotiasta <3 Piti tehdä kolmensuklaan kakku mutta kaupassa ei ollut pandan tummaa ja ajattelin, että tehdäänpäs poikkeus sääntöön ja teenkin vain kahdensuklaan kakun mariannecrushilla. Nyt kakku on hyytymässä jääkaapissa ja se onkin ainut tarjoilu, joka jäi minun tehtäväksi!
Ulkoistin muut tarjoamiset, kun äitini tekee voileipäkakut, anoppi lihapiirakkaa ja Tasty Cake hoitaa täyskärin! Mä niin nautin tälläisistä juhlista, joiden tarjoamisista ei tartte stressata ja yötävasten painaa hommia. Jos kerran sukulaiset tekee mukisematta (ja mielellään?) osan tarjottavista, niin mikä ettei! Minä hoidan että kämppä on juhlakunnossa ja että itse juhlakalu on paikanpäällä ja hereillä. Mä odotan huomisia juhlia niin paljon!! Meidän vauvasta taaperoksi siirtymisjuhla, hihi!!

Eilen sain iiiihhhanan suloiset rusettikankaan käsiini ja sen mukana tulleen pinkin resoorin. Ostin myös eilen illalla kärkkäiseltä turkoosia ja vaaleanpunaista trikoota ja punaista resooria. Jospa vaikka osaisinkin tehdä lapsille samistelupaidat ja vaikka pipat kevääksi ;--)

 Ja pientä vihiä, kuinka meillä huomenna juhlitaan......

Ainakaan ei pitäisi puuttua värejä... kröhöm.. kakkua odotellessa!!

HYVÄÄ VIIKONLOPPUA!!

# 61 - kameran läpi

Niinhän se on, että nykypäivänä ihmiset elää kuin japanilaiset konsanaan. Kameran kautta. Kuvia otetaan jokapuolelta kokoajan ja lasten kehitystä seurataan linssin läpi. Tänään olen näpsinyt puhelimella aika paljon kuvia nyt aamupäivällä ja muutaman nyt jaan tähän. Me ommeltiin Pepin kanssa yhteistuumin uusi päiväpeitto tytön sänkyyn ja sitten muutenvaan pöllöiltiin kaikkea..

Tänään aamulla tajusin, että järjestyksen vaihto nosti mun mielialaa huomattavasti. Sitten pohdin että mistä se nyt niin johtuu. Keksin, että näiden pakkasten aikana mulle on tullut mieleen aika voimakkaasti vuodentakainen, joka omalla tavallaan oli tosi ihanaa ja vauvantuoksuista ja suloista aikaa. Mutta se riittämättömyyden tunne ja väsymys ja stressi joka silloin oli vaivana, ei tuo hyviä muistoja mieleen. Olisin halunnut olla enemmän ja vauva aiheutti stressiä iltaitkuillaan ja järjettömillä pukluillaan. Järjestyksen vaihto toi sopivan muutoksen siihen, että "kaikki ei ole samanlailla kuin vuosi sitten". Siis onhan lapset toki vuoden vanhempia kuin silloin, nyyhkis, mutta se taas toisaalta tekee mielen haikeaksi. Nyt on käännetty uusi sivu elämässä ja uudet tuulet puhaltaan. Meillä on taapero ja leikki-ikäinen ja meillä on myöskin uusi järjestys. Kuulostaa ehkä naurettavalta, en vain saa ajatuksia sanoiksi sillätavalla kun sen todella ajattelen...

# 60 - Viralliset synttärikuvat

Sanat ei riitä kertomaan, miten paljon mä näitä lapsia rakastan! Tekisi mieli rutistaa ne syliin eikä päästää koskaan irti. Tai vuorata pumpulilla. Tai pistää tallelokeroon, ettei mitään pahaa vain pääsisi käymään. Mutta eihän sellainen ole mahdollista. Ainut mitä voin tehdä, on yrittää kasvattaa näistä kullannnupuista mallikelpoisia kristittyjä ja vastuunsa kantavia kansalaisia. Se on vaan välillä niin niin vaikeaa. Mutta näitä kuvia kun katsoo, niin saa voimaa jaksaa yrittää enemmän ja lisää. 

Ja tuosta yksivuotiaasta, että se on niin herttainen tyyppi etten ole ennen niin symppistä jäbää tavannnut. Hurmaa kaikki mennen tullen <3 Se on meidän Maukka! 

Sanoinko jo että rakastan noita lapsia? <3

# 59 - perhe on paras

Mä en malta odottaa että meidän hovikuvaaja saa kuvat muokattua ja laitettua mulle.. En vaan malta! Me otettiin Pepin 1v kuvissa perhekuva ja silloin pieni Manu oli mahassa ja mulla oli viikkoja about 18. Eli tavallaan Maukka oli jo niissäkin kuvissa, mutta nyt halusin sellaisia kuvia joissa on meidän perhe, ilman mitään mahassa olevia vauvoja (kun sellaista ei ole :D). Meidän perhe. Perhe on pahin paras <3

Tässä 1,5v sitten otettu kuva, kun Peppi oli juuri täyttänyt vuoden!! 

Ja tässä eilen otettu kuva ja Manu on juuri täyttänyt vuoden ja Peppi on jo 2,5v <3

Luonnollisestikkin "piilotin" ukon kasvot kuvista, koska ei halua naamansa tai nimeään tänne näkyville. 

Ja tää oli taas tällänen, "tässä taas pieni maistiainen yksveekuvista". Kun en vaan malta odottaa ;-)

# 58 - Sillonku siivotaa nii....

... siivota kunnolla vaihetaa järjestystäkin! Mä rakastan vaihtaa järjestystä huoneissa. Makuuhuoneessa meidän sänky on ollut kaikilla mahdollisilla tavoilla jo ja tulee varmaan kiertämään mahdollisten paikkojen ympyrää niin kauan kunnes meillä on paikallaan myös oikeat yöpöydät ja kunnon rungollinen sänky ynnä muut aikuisten hilpetöörit.. Olohuoneessa en ole saanut VUOTEEN vaihtaa järjestystä sillain kunnolla OLLENKAAN! Ukko ei tykkää että sohva on tolleen, eikä että tolleen, eikä tohon se ees oikeesti sovi ja .... Mutta nyt mä keksin ja heitin koko setin ihan nurin kurin ja tein meille aivan uudenlaisen olkkarin! Valkoinen iso puusohva muutti keittiöön ja ja olkkariin tuli tilaa! Mun pieni ompelu- ja tietokoneilunurkkaus säilyi tavallaan entisellään, mutta näyttää jotenkin vielä söpömmältä kun ennen <3 Ukon nojatuoli jäi vanhalle paikalle (josta itse ukko oli erittäin tyytyväinen) ja tosiaan sohva meni puusohvan vanhalle paikalle. Vitriini muutti nurkasta pois ja nyt se on niin keskeisellä paikalla että se varmaan täytyisi järjestellä! Isolta ikkunaseinältä tulvii sisään valoa ja tosiaan, tilaa on!

Siivosin eilen siis ihan tosissani. Aamupalan jälkeen sain boostin päälle ja painon niska limassa seuraavat nelisentuntia, kunnes olin tyytyväinen. Pepin kanssa siivottiin yhdessä sen huone ja tyttö keräsi reippaasti legot ja järjesteli tavaroita paikalleen, vei matot tuulettumaan mun kanssa ja imuroi huoneensa aika ronskilla otteella (jonka jälkeen kyllä vielä pikkasen imuroin itse kun tyttö ei ollut näkemässä...). Pepin huone on niin söpönen, kun tavarat on paikallaan ja matot suorina.. Ja tykkään erityisesti siitä että siellä on kaikenlaisia käsitöitä.

Ja niistä käsitöistä, niin ikkunassa on ompelemani viiri, pöydän alatasolla äitini virkkaamia legokoreja, sängyssä kaksi erilaista tyynyliinaa jotka olen ommellut, lipaston päällä ompelemani kaitaliina, sängyn päällä äitini virkkaama tilkkupeitto, naulakossa äitini tekemä lorupussi ja seinällä Anna-kummin maalaama muumitaulu! <3 Ja kunhan saan pestyä yhden kankaan, niin ompelen kaksipuolisen ihanan päiväpeiton sängylle. Eli kaikenlaista löytyy!

Keittiöstä ja sinne muuttaneesta puusohvasta saatte nähdä kuvia, kun synttäribileet on vietetty. Luultavasti keittiössä tulee otettua muutama kuva kera tarjoamisten.

Tällä viikolla meillä on sairastettu. Tai oikeastaan Manulla nousi kuume viimeviikon perjantaina ja siitä asti on ollut flunssainen. Maanantaina illalla Ukko valitteli kipeää oloa ja viettikin loppuviikon sairaslomaa aina välillä kuumeillen. Ainut täysin terve olen ollut minä ja minullehan ne koiranjuoksutusnakitkin on napsahtaneet. Otin siis mukaani molemmat koirat ja Pepin ja kävin kiertämässä yhden metsälenkin jonka olemme kiertäneen aikasemminkin. Itse kun kävelen sen lyhyemmän version, niin siinä menee noin 20min. Noh, me mentiin lyhyt versio ja meillä meni vähän reilu tunti. Pikkusen meinasi palaa paloi käpy ja lopulta kun saatiin viimeisetkin kyyneeleet pyyhittyä, talsimme kotiin ja sovimme että juodaan kaakaota ja katsotaan yhdessä muumia tabletilta (huom, erittäin tärkeä seikka 2,5v:lle tässä on se että sitä katsotaan nimenomaan tabletilta, että voi mennä sohvalle istumaan). Oli meillä silti kivaakin siellä, vaikka vähänväliä uhmakas vähän kokeilikin että miten pitkälle päästään ennenkun äidin päässä nalli napsahtaa.

Alla myös virallisena syntymäpäivänä otettu kuva pienestä sankarista! 

Sellasta meille, pitkästä aikaa... :--)

# 57 - Maukka perusjätkä

Meidän pieni vauva, Maukka perusjätkä, täytti vuoden tälläviikolla. Voi rakkaus tuota pientä poikaa <3

Vuosi on mennyt ihan mieletöntä vauhtia ja viimeiseen vuoteen on mahtunut tunteita laidasta laitaan. On ollut itkua ja naurua, hyvin ja huonosti nukuttuja öitä. Imetystä, puklua, huutoa ja kiukkua. Haleja ja pusuja, sylittelyä ja kainalokkain nukahtamisia. Ahdistumista ja masennusta, epäilyksiä ja riittämättömyyttä. Helpotusta ja huojennusta. Apua ja auttamista. Ystäviä, sukulaisia, juhlia, retkiä, matkoja. Taaperovapaita viikonloppuja, äidin ja tyttären kahdenkeskistä aikaa. Pienen pojan kasvun seuraamista, ryömimisen opettelua ja konttaamisen riemua. Yhtenäisiä öitä ja kotiruuan syömistä. Vuoteen on mahtunut vaikka ja mitä. 

Kun ajattelen naisena, vaimona, äitinä mennyttä vuotta, sitä kun meille syntyi vauva ja kuinka hän yhtäkkiä täyttikin vuoden, niin vuosi on ollut erittäin raskas. En ole jaksanut olla rakastava ja huomioiva puoliso, enkä ole jaksanut pitää itsestäni huolta. Lapset joutuvat toisinaan tappelemaan huomiosta kilpaa älypuhelimen kanssa ja joskus äitin sängystä nouseekin oikea äitityranni joka vaan karjuu ja riehuu. Silti olet yrittänyt olla noita kaikkia. Olen yrittänyt rakastaa itseäni, rakastaa miestäni, rakastaa lapsiani. Tai pikemminkin, olen Tahtonut rakastaa. Ja tahdon edelleen.

Manua juhlitaan kovaa ja korkealta ensiviikon lauantaina kun meille tärkeät ihmiset kerääntyy kokoon laulamaan "paljon onnea vaan Mauno!" 

Tänään käytiin ottamassa perinteisen 1v kuvat joista saatte alkupalan tässä.... 

# 56 - vielä palatakseni...

Koska vuosi 2013 oli niin mieletön ja ikimuistoinen, haluan palata sen pariin vielä kerran valokuvien kera. Kaksitoista kuvakollaasia muistelmineen, olkaa hyvät!

TAMMIKUU

Olin isosti raskaana. 16.1 syntyi Manu 4035g ja 53cm. Iloa ja onnea!!!

HELMIKUU

Vauva huusi, puklasi, söi, puklasi ja huusi. Ulkoilimme paljon. Nautin olosta pienentyneen kroppani kanssa ja touhuisin ulkona Pepin kanssa. Kannoin lapsia ja varsinkin Manua aika paljon.

MAALISKUU

Peppi joutui tarkkailuun osastolle isin kanssa. Sokereita mitattiin ja minä hain Ämmin meille mörönsyötiksi ja helpotukseksi pahimpaan ahdistukseen. Ulkoiltiin paljon. Perhetyöntekijä alkoi käydä kerran viikossa auttelemassa kotihommissa ja kävin myös parikertaa psykologin vastaanotolla ihan varmuuden vuoksi, kun alkoi masennuksen oireita ilmestymään. Päivät valostui ja mieli kirkastui. Viikottainen apu teki tehtävänsä!

HUHTIKUU

Vauva kasvoi nopeaan tahtiin puklailuista huolimatta. Pihalla tehtiin puunkaatohommia joissa Ämmilän porukka oli auttamassa. Nähtiin ystäviä, käytiin seuroissa ja minä poikkesin Maukan kanssa lapsimessuillakin Janiksen kanssa. Aloin näyttää pikkuhiljaa ihmiseltä, enkä enää niin pehmeältä pullataikinalta.

TOUKOKUU
Toukokuussa tuli ihmeen lämmin yhtäkkiä! Loppukuusta oli jo ihan kesä ja hyttyset ilmestyi aina illalla pihaan. Taas nähtiin ystäviä ja kavereita, sukulaisia ja muita ihania!

KESÄKUU
Kesä tuli jotenkin yhtäkkiä yllättäen. Oltiin rannalla, leikkiin kotona terassilla vesileikkejä, nähtiin ystäviä, tutustuttiin naapureihin, syötiin jäätelöä ja hätisteltiin amppareita. Ensimmäinen kesä myös hetkeen kun en ollut raskaana, kuten taas kaksi aikaisempaa olin. 

HEINÄKUU
Heinäkuun ehdoton kohokohta oli Norjan matka! Vietimme siellä ystäviemme häitä, mutta samalla pääsimme puolentoistaviikon roadtripille pappani asuntoautolla. Matka oli ikimuistoinen ja unohtumaton. Rakas Peppi täytti myös 2v!!

ELOKUU
Elokuussa täytin 23vuotta ja ystäväni järjesti mulle ylläreitä! Kävin luxuskasvohoidossa, ajettiin mikroautoilla ja syötiin hyvin. Olin erittäin otettu lahjasta ja se tuli juuri oikeaan aikaan oikealle ihmiselle! Hankimme myös koiranpennun elokuussa. Luka muutti meille Karstulasta ja mullisti arjen. 

SYYSKUU
Syksy tuli mutta silti oli lämmintä ja vihreää. Elettiin aika tasapaksua arkea. Perhetupaa, kavereita, kimppalounaita naapurin kanssa, metsäretkiä, leikkejä ja sen semmoista. Kivaa ja tavallista!

LOKAKUU

Vauva oppi hirveästi uutta ja meillä oli ystäväni lapsi hoidossa lokakuun ajan. Sitä samaa tasaista arkea kuin syyskuussakin, mutta vaan syksyisemmillä maisemilla. Aloitin kuntosalin!!! 

MARRASKUU

Hmm.. marraskuukin oli aika tavallinen. Ei muistaakseni mullistuksia. Tai no, jouduin pieneen kolariin Prisman parkkipaikalla kun eräs täti-ihminen ajoi keulaan. Sainkin sitten ajella muutaman päivän vuokraamon autolla ja ihastuin siihen. Tein myöskin lastenvaateliikkeessä vuoron ja se jos mikä tuuletti päätä arjen pyörteistä. Ainiin ja kävin saamassa avaavaa yöpäivystyksessä, kun hengenahdistuksia oli kestänyt pitkään. Nyt taskussa kulkeekin mukana Ventoline diskus varmuudenvaralta.

JOULUKUU

Aaaaah, lunta!!! hetken, niinkuin tiedätte. Sitten se tuli esiin, möhnäinen nurmikko. Oli joulu, pyhät ja välipäivät. Joululauluja, paketteja ja kinkkua. Ähky, sukulaisia ja kivaa. Joulukuussa oli myös vuoden viimeinen karkkipäivä. Seuraavan kerran syön karkkia 2,5v päästä lukuunottamatta 6pv/v (synttärit ja juhannusaatto sekä jouluaatto). Että sellainen uudenvuoden lupaus.

Nyt eletäänkin jo tätä 2014 vuotta. Kohta vauva täyttää vuoden ja minä aijoin kyynelehtiä, paljon! Tosin olen jo aloittanut.

Sitä mitä tämä vuosi tuo tullessaan, jää nähtäväksi. Rukoilen meille paljon rakkautta, pitkää pinnaa ja terveyttä. Niillä pääsee jo pitkälle.

ONNEA TÄLLE VUODELLE, TEILLE KAIKILLE!