Olimme tänään seuroissa ja siinä kahvisalin pöydän ääressä istuessa katselin ympäristöään ihmettelevää tyttöämme. Kuinka kaunis ja viaton hän vielä on. Luulee ymmärtävänsä elämästä jo jotakin, vaikka tosiasiassa hän on ottanut vasta ensimmäiset askeleensa kohti (pahaa) maailmaa joka niin helposti vie mukanaan.
Hän vain istui, katseli suurillä sinillä silmillään ohi kulkevia ihmisiä ja kuunteli tasaista puheen sorinaa. Välillä katsoi minua ja hymyily. Saattoi tokaista välillä että "on kivaa täälä luhlissa" ja hörpätä mehuaan.
Usein sitä toivoo, että kasva jo aikuiseksi ja muuta pois, en jaksa enää. Mutta tänään pelkkä ajatuskin siitä, että hän jonain päivänä ei olekaan enään pieni lapsi, alkoi ahdistaa. Älä kasva, älä aikuistu, pysy aina pienenä ja viattomana sinisilmäisenä enkelinä.
Pysy pienenä tyttönäni, jotta voin suojella sinua.
Pysy aina uskossa, niin taivas on sinulle avoinna.
Pysy aina rinnallani ja pidä kädestäni kiinni.
Pysy aina rinnallani, niin voin kertoa että Rakastan Sinua.
-veera-
Niin samat mietteet täällä. <3
VastaaPoista<3
PoistaKauniisti kirjoitettu, nostatti kyyneleet silmiin!
VastaaPoistaItseänikin itketti, hah! <3
PoistaOotteko lestadiolaisia?
VastaaPoistaOllaan juu esikoislestadiolaisia.
Poista<3
VastaaPoista<3
PoistaTaas meinasin puhelimella kommentoida mutta sitten se hävis jonnekki. Niin tuttuja ajatuksia! Ja ihanasti kirjotit, tuli kyyneleet silmään<3.
VastaaPoistaKun pystyisi raivon hetkellä muistamaan tuon ja saisi itsensä rauhalliseksi. <3
Poistaihanasti kirjoitettu.. Maailma on niin iso ja pelottava! Millastakohan täällä onkaan sitten 30-40v kuluttua.. :(
VastaaPoistaEn edes halua ajatella!! :-( <3
PoistaSniisk. Ihana postaus <3
VastaaPoistaKiitos! On sydämmestä kirjoitettu <3
PoistaKauniisti kirjoitettu Veera :)!
VastaaPoistaKiitos <3
PoistaItse murrosikäisten äitinä,ei voi muuta kuin kädet ristissä toivoa,että Jumalan kämmenellä saisivat lapset aina olla. Anne
VastaaPoistaHienosti kirjoitettu! Olisi kiva nähdä minkälainen koti teillä on postauksen muodossa.
VastaaPoista