perjantai 3. tammikuuta 2014

# 56 - vielä palatakseni...

Koska vuosi 2013 oli niin mieletön ja ikimuistoinen, haluan palata sen pariin vielä kerran valokuvien kera. Kaksitoista kuvakollaasia muistelmineen, olkaa hyvät!

TAMMIKUU
Olin isosti raskaana. 16.1 syntyi Manu 4035g ja 53cm. Iloa ja onnea!!!


HELMIKUU
Vauva huusi, puklasi, söi, puklasi ja huusi. Ulkoilimme paljon. Nautin olosta pienentyneen kroppani kanssa ja touhuisin ulkona Pepin kanssa. Kannoin lapsia ja varsinkin Manua aika paljon.


MAALISKUU
Peppi joutui tarkkailuun osastolle isin kanssa. Sokereita mitattiin ja minä hain Ämmin meille mörönsyötiksi ja helpotukseksi pahimpaan ahdistukseen. Ulkoiltiin paljon. Perhetyöntekijä alkoi käydä kerran viikossa auttelemassa kotihommissa ja kävin myös parikertaa psykologin vastaanotolla ihan varmuuden vuoksi, kun alkoi masennuksen oireita ilmestymään. Päivät valostui ja mieli kirkastui. Viikottainen apu teki tehtävänsä!


HUHTIKUU
Vauva kasvoi nopeaan tahtiin puklailuista huolimatta. Pihalla tehtiin puunkaatohommia joissa Ämmilän porukka oli auttamassa. Nähtiin ystäviä, käytiin seuroissa ja minä poikkesin Maukan kanssa lapsimessuillakin Janiksen kanssa. Aloin näyttää pikkuhiljaa ihmiseltä, enkä enää niin pehmeältä pullataikinalta.


TOUKOKUU
Toukokuussa tuli ihmeen lämmin yhtäkkiä! Loppukuusta oli jo ihan kesä ja hyttyset ilmestyi aina illalla pihaan. Taas nähtiin ystäviä ja kavereita, sukulaisia ja muita ihania!


KESÄKUU
Kesä tuli jotenkin yhtäkkiä yllättäen. Oltiin rannalla, leikkiin kotona terassilla vesileikkejä, nähtiin ystäviä, tutustuttiin naapureihin, syötiin jäätelöä ja hätisteltiin amppareita. Ensimmäinen kesä myös hetkeen kun en ollut raskaana, kuten taas kaksi aikaisempaa olin. 


HEINÄKUU
Heinäkuun ehdoton kohokohta oli Norjan matka! Vietimme siellä ystäviemme häitä, mutta samalla pääsimme puolentoistaviikon roadtripille pappani asuntoautolla. Matka oli ikimuistoinen ja unohtumaton. Rakas Peppi täytti myös 2v!!


ELOKUU
Elokuussa täytin 23vuotta ja ystäväni järjesti mulle ylläreitä! Kävin luxuskasvohoidossa, ajettiin mikroautoilla ja syötiin hyvin. Olin erittäin otettu lahjasta ja se tuli juuri oikeaan aikaan oikealle ihmiselle! Hankimme myös koiranpennun elokuussa. Luka muutti meille Karstulasta ja mullisti arjen. 


SYYSKUU
Syksy tuli mutta silti oli lämmintä ja vihreää. Elettiin aika tasapaksua arkea. Perhetupaa, kavereita, kimppalounaita naapurin kanssa, metsäretkiä, leikkejä ja sen semmoista. Kivaa ja tavallista!


LOKAKUU
Vauva oppi hirveästi uutta ja meillä oli ystäväni lapsi hoidossa lokakuun ajan. Sitä samaa tasaista arkea kuin syyskuussakin, mutta vaan syksyisemmillä maisemilla. Aloitin kuntosalin!!! 


MARRASKUU
Hmm.. marraskuukin oli aika tavallinen. Ei muistaakseni mullistuksia. Tai no, jouduin pieneen kolariin Prisman parkkipaikalla kun eräs täti-ihminen ajoi keulaan. Sainkin sitten ajella muutaman päivän vuokraamon autolla ja ihastuin siihen. Tein myöskin lastenvaateliikkeessä vuoron ja se jos mikä tuuletti päätä arjen pyörteistä. Ainiin ja kävin saamassa avaavaa yöpäivystyksessä, kun hengenahdistuksia oli kestänyt pitkään. Nyt taskussa kulkeekin mukana Ventoline diskus varmuudenvaralta.


JOULUKUU
Aaaaah, lunta!!! hetken, niinkuin tiedätte. Sitten se tuli esiin, möhnäinen nurmikko. Oli joulu, pyhät ja välipäivät. Joululauluja, paketteja ja kinkkua. Ähky, sukulaisia ja kivaa. Joulukuussa oli myös vuoden viimeinen karkkipäivä. Seuraavan kerran syön karkkia 2,5v päästä lukuunottamatta 6pv/v (synttärit ja juhannusaatto sekä jouluaatto). Että sellainen uudenvuoden lupaus.


Nyt eletäänkin jo tätä 2014 vuotta. Kohta vauva täyttää vuoden ja minä aijoin kyynelehtiä, paljon! Tosin olen jo aloittanut.

Sitä mitä tämä vuosi tuo tullessaan, jää nähtäväksi. Rukoilen meille paljon rakkautta, pitkää pinnaa ja terveyttä. Niillä pääsee jo pitkälle.

ONNEA TÄLLE VUODELLE, TEILLE KAIKILLE!

8 kommenttia:

  1. Katoskatos! Meitsi lykkimässä RATTAITA täällä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. NiimPÄ! :D mun piti tänään laittaa sulle viestiä että oot parissa kuvassa täällä :--)

      Poista
    2. Ihana rukous tällä vuodelle, uskon että saatte sitä

      Poista
  2. Ihania kuvia!! Hienoa, että uskallat myöntää, että olet tarvinnut apua pienten kanssa. Siinä en ole mitään hävettävää! Tsemppiä sulle tähän vuoteen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli mun pelastus, että joku tuli muutamaksi tunniksi tänne, laittoi tiskit ja viikkasi pyykit sekä kuunteli mun valituksia. Toki ystäville ja miehellekkin voi valittaa, mutta helpotti tieto että ihminen sai siitä korvauksen ja vielä se että perhetyöntekijä joka meillä kävi, oli niin lämminsydämminen, kannustava ja ihana, että itkin kun hän lähti vaikka tunsin itsekkin että jaksan taas paremmin ja elämä oli alkanut helpottamaan.

      Mutta se tunne, kun käyt kaupassa tai psykologilla ja kun tulet kotiin, niin keittiön taso kiiltaa puhtauttaan ja pyykit pyörii ja lapset on ruokittu. Huh, jokakerta kyyneleet silmässä kun tuli niin helpottava olo! <3 :-)

      Poista
  3. Oikein Ihanaa alkanutta vuotta. Ihanat lapset ja koirat sinulla:). Hurjalta vaikutti viime vuoden alku,mutta onneksi selvisitte. Anne:)

    VastaaPoista
  4. Tuli kyyneleet silmiin kun luin tämän postauksen, vaikka meillä ei olekaan vielä lapsia :) olen itse ollut joskus samassa tilanteessa mutta perhetyöntekijän asemassa :) tunteellisia aikoja...

    VastaaPoista
  5. Hei mitäs tänne kuuluu?

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Muistathan kunnioittaa yksityisyyttämme julkaisematta meidän henkilökohtaisia tietoja, kiitos!