Kun vielä viikko sitten kuuden maissa vedin peittoa korviin ja nukuin yhdeksään, niin tänään nousin ylös puoliseitsemän tienoilla, kampasin tukan, puin vaatteet ja hörppäsin kahvia. Seitsemältä ovesta astui hoitolapsi ja 7.10 meidän tyttökin heräsi. Pikkuveikka nukkui kasiin jolloin oltiinkin koko porukka jo aamupalapöydässä. Naapuriin pistettiin viestiä että hereillä ollaan ja puolikymmenen aikaan lähdettiin jo käppäilemääm puistoon kilometrin päähän. Onneksi omistan tuplat ja kantorepun, muuten kulkeminen olisi täysi mahdottomuus. Tytöt istui rattaissa ja pikkuveikka kantorepussa ja takaisin tullessa pikkuveikka ja hoitolapsi kärryissä ja isosisko repussa.
Tulimme sitten meille ja valmistin nopsasti pyttäriä toissapäiväisistä perunoista ja isovitosen nakeista. Kaikki söi reippaasti ruuan. Sitten oli leikin vuoro, joka välillä sujui ja välillä ei. Kun pistää kolme reilu 2v lasta (2 tyttöä ja poika) leikkimään niin eipä se aina ihan suju.. Mutta sujui kuitenkin niin että saimme ystäväni kanssa kahvit juotua. Sitten koittaakin se päivän paras hetki; päiväuniaika!! Naapurit lähti kotiin ja minä aloin laittaa lapsia vuorotellen sänkyihin ja rattaisiin. Siellä ne kaikki kolme mussukkaa nukkuvat, minulla on keittiö siivottu, pyykit kuivumassa ja lelut raivattuna. Sanoisinko siis että saan viettää ANSAITTUA sohvalla istumisaikaa ;)
Ainiin ja se joka keksi vertaistuen ansaitsisi iiison suklaalevyn!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Muistathan kunnioittaa yksityisyyttämme julkaisematta meidän henkilökohtaisia tietoja, kiitos!