# 16 - vasten mun kasvojani

Nyt kun reissut on reissattu, lomat vietetty ja arkeen palattu, niin täytyy alkaa suunnittelemaan että mitä sitä tekisi arkipäivinä lasten kanssa ilman että tarvitsee pitkästyä ja että arki ei olisi pelkkää kotitöitä ja arjen askareita.

Eilen aamulla arki lävähti täysillä päin näköä, niinkuin edellisenä iltana arvelin niin tapahtuvan. Vieressäni ei ollutkaan miestä jolle olisi voinut, sanaakaan sanomatta, delegoida puolet aamupuuhista. Ei, oli vain minä, nälkä ja kaksi kakkapyllyä. Selvisin kakkapyllyistä (kuolemaa tekevän kodinhoitohuoneen keskellä) ja selvisin nälästä (tosin en omastani, mutta eihän sillä olekkaan niin suurta merkitystä??) . Onneksi ensimmäistä loman jälkeistä arkipäivää, sen tuomineen tuskineen, tuli lievittämään ystävä lapsiensa kanssa.

Teimme makaronimössöä ja söimme jälkiruuaksi suklaakakkua. Annoimme lasten leikkiä ja itse purimme ahdistusta äitiryhmämme ongelmista. Se tuntui tavallaan hyvälle, puhua jollekkin joka ymmärtää alkuperäisen tarkoituksen asioille ja sen miltä nyt tuntuu. Vertaistuki!!

Loppupäivä meni ok. Varmasti asiaan vaikutti aamupäiväinen vierailu, kun itseä ei ärsyttänyt asiat niin paljon. Illalla sain vieläpä istua aikuisten seurassa tunnin verran, kun olin tukkukokouksessa. Kokouksen jälkeen kävin kaupassa ja "omaa aikaa" tuli käytettyä reippaat kaksi tuntia, woow!

Tänään olisi miltein pakko käydä khh:n kimppuun. Ajattelin tosin, että jos raivaan pikkuisen ja sitten lähdemme lasten kanssa jonnekkin loppupäiväksi, että pala kerrallaa.
Meidän kodinhoitohuone nimittäin "räjähti" hiukan ennen reissuunlähtöä, sitten sitä ei siivonnut kukaan ja nyt kun siellä on aikaisemman räjähdyksen jäljet alla ja reissusta tulon jäljet päällä niin näky on sanoinkuvaamaton. Jos olisi pakko kuvailla sanoin niin; käsittämätön kaaos, liian täysi, liikaa tavaraa, ahdistava, oksettava, epänormaali. Sitä kaikkea se on, valitettavasti.

Täten toivotan voimallisia ja ahdistamattomia arkipäiviä meille kaikille!!