# 27 - Arjen pyörteissä

Semmoista se vaan on. Sitä vaan porskuttaa päivästä toiseen ja yrittää pitää jälkikasvunsa hengissä ja terveenä. Tuntuu että oli taas hetki kun väsähdin kaikkeen. Ei jaksanut urheilla, ei ole jaksanut oikein blogiakaan, eikä mitään ylimääräistä häsellystä ja puuhaa. Viirejä pitäisi ommella ja vähän muutakin mutta jotenkin semmoinenkaan ei jaksaisi kiinnostaa. 

Keskiviikkoisen lääkäriajan jälkeen minut valtasi alakulo ja epätoivo. En edelleenkään tiedä mikä selkääni vaivaa ja en tiedä saanko tietääkään sitä koskaan. Alakulon ja epätoivon jälkeen tuli luja tahto saada selkä kuntoon ja lähdinkin samantien kävelylle koiran kanssa. Takaisin tullessa selkään ei särkenyt niin paljon ja ajattelin että näinkö helppoa tämä oli? Nyt olenkin käynyt kävelyllä 1-2krt päivässä lasten ja koirien kanssa ja tänään kävin myös juoksemassa. Juokseminen metsässä kapeaa ja muhkuraista polkua pitkin on hauskaa! Tokihan se on aika riskialtisti näinkin riskialttiille ihmiselle, mutta mulle kaikki on vaarallista ja pystyn teloa itteni vaikka pessanpöntöllä jos niikseen tulee. Eli siis kävin juoksemassa parin kilometrin pätkän koiranpennun kanssa ja siihen päälle haravoin puolisentuntia. Sitten perheen kanssa saunomaan ja iltapalaa syömään niin johan alkoikin taas elämä tuntua mukavalta!

Meillä on ollut tässä viimeaikoina korvaamatonta vertaistukea monena päivänä. Naapurissamme asuvan perheen, jossa on samanikäiset lapset kuin meidän, äiti ja lapset ovat olleet meidän kanssa. Ollaan käyty metsäkävelyillä ja syöty vuorotellen lounasta toistemme luona. Molempien tahto-taaperoilla (vai joko ne on leikki-ikäisiä?!) on sama ruokamaku, eli makarooni ja ketsuppi. Nakitkin menee, mutta ei perunamuussi ja jauhelihakastike, kummallekkaan. Jukurtti on myös molempien mielestä ihan tosi hyvää ja maissinaksut sopii hyvin esimerkiksi päivälliseksi. Ihan hyvinvoivilta ne vaikuttaa vaikka ruokavalio on aika yksitoikkoista.

Lokakuu tulla tupsahtaa ihan kohta justiinsa ja se tuo mukanaan ISON muutoksen meidän arkeen juurikin sen lokakuun ajaksi. Meille tulee ystäväni lapsi hoitoon lokakuuksi kun ystäväni työt jatkuvatkin ja edellinen hoitosopimus päättyy perhepäivähoitajalle. En siis ole aloittamassa ainakaan vielä mitään virallista toimintaa, vaan autan ystävää "hädässä" ja tyttö on meillä lokakuun leikkimässä. Odotan innolla, kauhulla, jännityksellä ja ilolla, mitä kaikkea kivaa hoitolapsi/leikkikaveri meidän arkeen tuo tullessaan. Huijui!!

Kohta meille tupsahtaa postiin noudettavaksi myöskin TULA! Sitten tulee kuvia ja kuvia. Amatööri-videota selkäänlaitosta ja juttua miten ja kuinka ja miksi ja milloin!! I-H-A-N-A-A!! mä odotan reppua niin niin innolla! 

Mä ihan oikeasti haluan ja myöskin yritän saada postaustahdista kiinni niin että tämä blogi päivittyisi vähintään kerran kaksi viikossa. Juttuja mulla kyllä riittää, mutta aikaa kuvien läpikäymiseen ja muokkaamiseen sekä juttujen kirjoittamiseen ja paikallaan istumiseen ei tahdo olla liiaksi ja silloin kun sitä olisi niin on yö, niinkuin nytkin. 

Olkaa armollisia tämän blogin suhteen, kyllä mä vielä palaan reippaana ja ahkerana! :-) 

Nähdään!