# 57 - Maukka perusjätkä

Meidän pieni vauva, Maukka perusjätkä, täytti vuoden tälläviikolla. Voi rakkaus tuota pientä poikaa <3

Vuosi on mennyt ihan mieletöntä vauhtia ja viimeiseen vuoteen on mahtunut tunteita laidasta laitaan. On ollut itkua ja naurua, hyvin ja huonosti nukuttuja öitä. Imetystä, puklua, huutoa ja kiukkua. Haleja ja pusuja, sylittelyä ja kainalokkain nukahtamisia. Ahdistumista ja masennusta, epäilyksiä ja riittämättömyyttä. Helpotusta ja huojennusta. Apua ja auttamista. Ystäviä, sukulaisia, juhlia, retkiä, matkoja. Taaperovapaita viikonloppuja, äidin ja tyttären kahdenkeskistä aikaa. Pienen pojan kasvun seuraamista, ryömimisen opettelua ja konttaamisen riemua. Yhtenäisiä öitä ja kotiruuan syömistä. Vuoteen on mahtunut vaikka ja mitä. 

Kun ajattelen naisena, vaimona, äitinä mennyttä vuotta, sitä kun meille syntyi vauva ja kuinka hän yhtäkkiä täyttikin vuoden, niin vuosi on ollut erittäin raskas. En ole jaksanut olla rakastava ja huomioiva puoliso, enkä ole jaksanut pitää itsestäni huolta. Lapset joutuvat toisinaan tappelemaan huomiosta kilpaa älypuhelimen kanssa ja joskus äitin sängystä nouseekin oikea äitityranni joka vaan karjuu ja riehuu. Silti olet yrittänyt olla noita kaikkia. Olen yrittänyt rakastaa itseäni, rakastaa miestäni, rakastaa lapsiani. Tai pikemminkin, olen Tahtonut rakastaa. Ja tahdon edelleen.

Manua juhlitaan kovaa ja korkealta ensiviikon lauantaina kun meille tärkeät ihmiset kerääntyy kokoon laulamaan "paljon onnea vaan Mauno!" 

Tänään käytiin ottamassa perinteisen 1v kuvat joista saatte alkupalan tässä....