# 61 - kameran läpi

Niinhän se on, että nykypäivänä ihmiset elää kuin japanilaiset konsanaan. Kameran kautta. Kuvia otetaan jokapuolelta kokoajan ja lasten kehitystä seurataan linssin läpi. Tänään olen näpsinyt puhelimella aika paljon kuvia nyt aamupäivällä ja muutaman nyt jaan tähän. Me ommeltiin Pepin kanssa yhteistuumin uusi päiväpeitto tytön sänkyyn ja sitten muutenvaan pöllöiltiin kaikkea..

Tänään aamulla tajusin, että järjestyksen vaihto nosti mun mielialaa huomattavasti. Sitten pohdin että mistä se nyt niin johtuu. Keksin, että näiden pakkasten aikana mulle on tullut mieleen aika voimakkaasti vuodentakainen, joka omalla tavallaan oli tosi ihanaa ja vauvantuoksuista ja suloista aikaa. Mutta se riittämättömyyden tunne ja väsymys ja stressi joka silloin oli vaivana, ei tuo hyviä muistoja mieleen. Olisin halunnut olla enemmän ja vauva aiheutti stressiä iltaitkuillaan ja järjettömillä pukluillaan. Järjestyksen vaihto toi sopivan muutoksen siihen, että "kaikki ei ole samanlailla kuin vuosi sitten". Siis onhan lapset toki vuoden vanhempia kuin silloin, nyyhkis, mutta se taas toisaalta tekee mielen haikeaksi. Nyt on käännetty uusi sivu elämässä ja uudet tuulet puhaltaan. Meillä on taapero ja leikki-ikäinen ja meillä on myöskin uusi järjestys. Kuulostaa ehkä naurettavalta, en vain saa ajatuksia sanoiksi sillätavalla kun sen todella ajattelen...