Meidän pihalla vaaranpaikkoja riittää ja asiaan on tulossa muutos. Tontilta pääsee juoksemaan suoraan tielle jossa naapurit ajaa vaarallisen kovaa. Tien jos onnistuu ylittämään niin vastassa on virtaava oja/pieni joki jonne tuommoinen taapero hukkuu "heittämällä" että molskis vaan. Tontilta on myöskin hyvin jyrkkä rotko metsään, jonne edelliset asukit on luontoa kunnioittaen heitellyt vanhanajan heinäharasta pupuhäkkiin, ämpäriin kuin myös trimmeriin kaiken maailman roskaa ja roinaa. Niin ja roskasta puheenollen Sisko on löytänyt pihasta lumien lähdettyä mm. ohennussakset, pihdit, kyniä, letkua, vaijeria, lasin paloja, juomalasin, cd-levyn ym ym. Niin että MITÄ? Siis meidän piha on kuin jokin tunkio. Täällä on eletty ihan pellossa. Varmaan tontin jokaiselta neliömetriltä löytyy jotain roskia (muovia esim).
No mutta, takaisin vaaroihin. Isosisko on siis saattanut itsensä vaaraan löytämällä edellämainitsemiani tavaroita, mutta myöskin karkaamalla pihasta. Hän juoksee pihatien päähän aivan tielle saakka. Vauhti tuollaiselle vajaa parivuotiaalla on aika kova vaikka jalassa onkin kumisaappaat. Itse saa juosta kovaa, että saa tuon 10m edellä viipottavan penskan kiinni. Tänään oli sitten hirmuinen halu ja tarve päästä katsomaan sitä virtaavaa ojaa/jokea tien toiselle puolelle. Kerroin että se on vaarallinen ja että sinne ei saa mennä yksin yms.. Mentiin sitten yhdessä. Heiteltiin koiralle veteen käpyjä joita se yritti saalistaa. Olimme vieretysten siinä ojansuussa tiellä, rummun päällä ja naurettiin. Sitten tyttö nousi ja oli ottamassa maasta oksaa kun HUMPS! se meinasi lentää sinne ojaan. Lapsi oli pääedellä menossa kun sain haalarin persuuksista kiinni ja riuhtaisin lapsen ilmassa takaisin tielle ja kaappasin syliini. Hänen mielestään se oli jännää, mutta hauskaa. Itselläni syke löi lähelle 250 ja tuntui että pyörryn. Sitten lähdettiin käppäilemään takaisin kotipihaan.. Karkailuyritykset jatkui ja päätin että maksoi mitä maksoi, meille tulee aita, huomenna.
Nyt toivonkin että vaikka aidattava alue ei ole suuri, niin pihalla olemisesta tulisi mielekkäämpää meille kaikille. Tytön ei tarvitsisi olla kokoajan tuhma ja itselläkään ei tarvitsisi olla silmät selässä. Nyt vaan sitten siihen aidattavaan alueeseen pitää kehitellä aktiviteettejä. Hiekkalaatikkoa, keinua yms.. Kaikkein ihanteellisin ratkaisu olisi se että voisi aidata koko pihan niin liikkumatilaa olisi tosi paljon, mutta jo pelkästään aitatarpeet maksaisi yli 500e ja niin suuren aidan tekoon menisi pari kolmepäivää jos apujoukkoja olisi mukana. Ehkä tämä pienempi aitaratkaisu nyt kuitenkin auttaa siihen, että vaaratilanteet saa vähennettyä minimiin ja tosiaan se ulkoilu olisi viihtyisämpää. Ja kukas sitä pakottaa kokoajan siellä aitojen sisällä olla? Kyllä me varmasti käydään kävelyllä ja varmaan siellä ojallakin heittelemässä käpyjä (tosin taidan laittaa tytölle valjaat päälle...) ja hakemassa postia yms..
Onko teidän kotien ympäristöissä/pihoissa vaaranpaikkoja? Autoteitä vieressä? Myrkyllisiä pensaita? Vesistöä, rotkoja tmv? Kuinka pyritte välttämään/ ehkäisemään vaaratilanteet?
Loppuun vielä kuva kauppareissulta.. Ja joku vielä kehtaa kysyä että kumpaakos sukupuolta ne on?
Onneksi selvisitte säikähdyksellä! Aita on kyllä hyvä ratkaisu! Teillä on vissiin pihansiivousprojekti edessä? Aika ikävää että ovat tuolla tavalla jättäneet kaikkea vaarallistakin lojumaan :(
VastaaPoistaMeillä vanhempien luona noita vaaranpaikkoja kyllä riitti, voin vaan kuvitella miten porukat on säikkyneet minun tohellustani kun olen ollut pieni. Minähän mm. kävin salaa taputtelemassa poikivaa lehmää ja sain sarvesta päähäni. Olin silloin joku 4v. En osannut yhtään pelätä! On sitä myös laskettu pulkalla päin seinää, pyöritty traktoreiden ja koneiden seassa, kiipeilty epävakaissa paalikasoissa ja meinattu pudota ties mistä... Huh! Ja silloin kakki nuo tosiaan oli vaan jännää ja hauskaa! Paitsi tuo lehmän puskeminen.. Äiti ja isi parka! :D